Sairaalapapeille olisi enemmän töitä kuin ehtivät tehdä
Pappeja pyydellään sairaaloista kotona hoidettavien vanhusten luo, palvelukeskuksiin, yksityisiin hoitokoteihin ja saattohoitoon. Kaikkia virkoja ei ole silti täytetty säästökuurin vuoksi.
Hymy kirkastaa Mirja Elsisen kasvot, kun sairaalapastori Mari Kivinen istahtaa viereiseen nojatuoliin. Viime aikoina Elsisen vointi on heikentynyt. On ollut kipuja ja pahoinvointia. Joka päivä jotakin pyyhkiytyy muistista pois.
– Kun tapaan ihmisiä, niin jestas kun virkistyn nopeasti, hän sanoo.
Alzheimerin tautia ja haimasyöpää sairastava 79-vuotias Elsinen on yksi niistä seurakuntalaisista, joita Mari Kivinen tapaa kotona. Kun entistä useampi vanhus ja sairas viettää sairaalassa vain lyhyitä aikoja, myös sairaalapastoreiden kotikäyntien kysyntä on kasvanut.
Mirja Elsinen toivoi papin tapaamista, kun hänen syöpänsä todettiin viime elokuussa. Hän puhuu papin kanssa usein arkisista asioista, mutta myös sairaudesta, eletystä elämästä ja Jumalasta. Ja rakkaasta metsästä, jonne Elsinen kaipaa. Viimeksi vietettiin ehtoollista.
– On ollut vapaus puhua ja luontevaa ottaa esille merkityksellisiä asioita. Hengelliset asiat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Tämä yhteys kantaa pitkälle, Elsinen sanoo.
Kasvanut kotikäyntien tarve
Sairaalassa sairaalapastori on helposti niiden potilaiden ja omaisten ulottuvilla, jotka kaipaavat papin läsnäoloa. Kotona hoidettavat potilaat jäävät sairaalapappien näkökentän ulkopuolelle.
Tähän saakka Helsingin sairaalapastorit ovat tehneet kotikäyntejä harvakseltaan. Vuodenvaihteesta lähtien yhteistyötä kaupungin kotisairaalan kanssa on tiivistetty.
– Sairaalapapeille tuntuu olevan pohjaton tarve. Linja on tähän saakka ollut se, että olemme sairaaloiden pappeja. Nyt etsimme keinoja, joilla voimme tukea myös kotisairaalan asiakkaita, Laakson sairaalassa työskentelevä Mari Kivinen kertoo.
Helsingin kotisairaala jaettiin vuoden alusta neljään piiriin. Jokaiselle alueelle on nimetty oma sairaalapastori. Kivinen vastaa Etelän kotisairaalasta. Kotisairaalan henkilökunta luo yhteyden sairaalapastoreiden ja tukea tarvitsevien potilaiden välille.
– Kynnys kutsua pappi kotiin voi olla korkea. Sairaalapastorin kanssa voi kuitenkin puhua muistakin kuin hengellisistä asioista. Kenenkään vakaumusta ei kysellä, Kivinen sanoo.
– Moni haluaa keskustella sairauteen liittyvästä luopumisesta, ihmissuhteista, surusta, epävarmuudesta ja vaikeimmillaan kuoleman läheisyydestä.
Säästöpaineet puristavat
Helsingissä on tällä hetkellä sairaalapapeille enemmän tarvetta kuin mihin pystytään vastaamaan, kertoo seurakuntayhtymän johtava sairaalapastori Jussi Ollila. Kyselyjä tulee sairaaloiden ulkopuolelta muun muassa monipuolisista palvelukeskuksista ja yksityisistä hoitokodeista.
– Tavoitteemme on, että pappi olisi tavoitettavissa jokaisena viikonpäivänä niissä laitoksissa, joissa sairaalapastoreita toimii, Ollila sanoo.
"Sairastuessaan ihminen on herkimmillään. Elämän peruskysymykset, myös hengelliset asiat, tulevat lähemmäs." - Omaishoitaja Leni Palenius
Seurakuntayhtymässä on tällä hetkellä 22 sairaalapapin virkaa, joista neljä on ollut viime vuodet täyttämättä. Viime vuoden lopulla yhteinen kirkkoneuvosto päätti säästöpaineista huolimatta avata kaksi jäissä olleista viroista. Loput kaksi voidaan täyttää tarvittaessa.
– Päätös oli oikea. Varsinkin saattohoidossa ja psykiatrisessa hoidossa on ollut huutava pula sairaalapapeista, Ollila kertoo.
Sairaalapastoreiden kysyntään ovat vaikuttaneet muun muassa hoidon tehostuminen, lyhentyneet sairaalassaoloajat ja vanhusten määrän kasvu.
– Mitä tehokkaampaa hoito on sairaalassa, sitä vähemmän hoitajille jää aikaa kohdata potilasta. On entistä tärkeämpää, että sairaalapapeilla on aikaa käsitellä niitä vaikeita ja elämää mullistavia kysymyksiä, joiden eteen ihminen sairastuessaan joutuu, Ollila sanoo.
"Mitä tehokkaampaa hoito on sairaalassa, sitä vähemmän hoitajille jää aikaa kohdata potilasta." - Helsingin seurakuntayhtymän johtava sairaalapastori Jussi Ollila
Moni kotona hoidettava vanhus jää edelleen sairaalasielunhoidon ulkopuolelle.
– Tässä tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä seurakuntien pappien ja muiden työntekijöiden kanssa, Ollila sanoo.
Pinnassa elämän peruskysymykset
Potilaan omaisellekin voi olla tärkeää tavata sairaalapastori. Mirja Elsisen tytär Leni Palenius halusi vuosi sitten käydä papin kanssa läpi isänsä sairastumista ja kuolemaa. Keskustelumahdollisuus on olemassa nytkin, äidin omaishoitajana.
Palenius asuu äitinsä naapurissa ja hoitaa häntä kokopäivätyönsä ohessa. Kotipalvelu käy Mirja Elsisen luona kaksi kertaa päivässä ja kotisairaalan työntekijä tarvittaessa. Lisäapua tarvitaan todennäköisesti pian.
– Olemme kokeneet arvokkaita hetkiä, mutta sairauksien edetessä haastavia tilanteita on alkanut tulla päivittäin. Oma huoli ja väsymys ovat lisääntyneet, Palenius kertoo.
Aiemmin Elsinen osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan, mutta nyt siihen ei ole enää voimia. Siksi sekä äidistä että tyttärestä tuntuu hyvältä saada pappi kotiin.
– Sairastuessaan ihminen on herkimmillään. Elämän peruskysymykset, myös hengelliset asiat, tulevat lähemmäs. Nyt ollaan loppusuoralla, ja kuolemaan liittyvät asiat ovat äidillä varmasti paljon mielessä, Palenius sanoo.
Mirja Elsinen kuoli 11.3. kotonaan läheisten läsnäollessa.
Jaa tämä artikkeli: