Rakkauden työssä. Tuija Mustalahti näkee työssään joka päivä pohjatonta surua, kärsimystä ja kuolemaa. Kärsivien kohtaamisessa on aina pohjimmiltaan kyse rakkaudesta, joka kantaa kaiken keskellä. Se auttaa jaksamaan. Kuva: Jani Laukkanen
Sairaalapappi kohtaa surevan
Sairaalapastori kulkee rinnalla, kun on tosi kyseessä.
Helsinkiläisen Pauliinan ja hänen puolisonsa maailma musteni yhtenä syksyisenä viikonloppuna runsas vuosi sitten. Heidän kuukauden ikäiselle poikavauvalleen tuli massiivinen aivoverenvuoto eikä hänen auttamisekseen ollut tehtävissä mitään.
Lastenklinikan henkilökunta tarjosi mahdollisuutta jutella sairaalapastorin kanssa.
– Olin ensin skeptinen, koska kirkko ja sen palvelut olivat minulle etäisiä. Vastaavia vaiheita kokeneen ystävän suosituksesta uskaltauduimme kokeilemaan.
Pariskunnan otti vastaan Lastenklinikan sairaalapastori. Hänellä oli aikaa, juuri niin paljon ja usein kuin pariskunta tarvitsi.
– Kokenut sairaalapappi antoi meille perspektiiviä asiaan. Hän sanoi rauhallisesti, että me kyllä selviämme tilanteesta, mutta salli meidän myös surra niin paljon kuin surettaa, Pauliina muistelee.
Pappi ei tyrkyttänyt latteuksia tyyliin ”kaikella on tarkoituksensa” tai ”pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on lapsen menettäminen”. Hän ei hengellistänyt asioita vastoin vanhempien kokemusta.
– Pappi vaistosi herkästi, millä tasolla keskustelun sopi kulkea, Pauliina muistelee.
Syvässä kriisissä olevan kohtaaminen ei ole helppoa. Juuri siitä johtuu, että kokematon voi tulla sanoneeksi jotakin hyvää tarkoittavaa mutta merkityksetöntä tai ärsyttävää. Kokenut sairaalapappi on hädän ammattilainen, häntä ei mikään suista raiteiltaan. Hän uskaltaa olla tuskan edessä myös hiljaa.
Lapsi hätäkastettiin. Pappi oli mukana tilanteessa, jossa vauvalta irrotettiin elintoimintoja ylläpitävät laitteet. Hetki mentiin läpi yhdessä rukoillen.
Yhteydenpito jatkui. Pappi neuvoi hautajaisjärjestelyissä ja siunasi lapsen haudan lepoon. Pauliina alkoi muutaman kuukauden kuluttua odottaa uutta vauvaa, ja iloon sekoittui paljon pelkoa. Tässäkin tuttu pappi oli tukena.
– Hän oli aidosti kiinnostunut siitä, miten me voimme. Neuvola tuki äitiä, mutta pappi koko perhettä.
Pauliina toteaa, että suru ei mene koskaan pois, mutta sen kanssa voi pikku hiljaa oppia elämään. Välillä olo oli vahvempi, sitten taas tuli takapakkia.
– On ihanaa tietää, että avulle ei ole mitään takarajaa. Aina voi soitella.
Pauliinalle sairaalapastorin palvelu on syy pysyä kirkon jäsenenä ja maksaa kirkollisveroa.
Pauliinaa ja hänen puolisoaan auttanut pappi on Tuija Mustalahti, yksi Helsingin seurakuntayhtymän 23 sairaalapastorista.
Tällä hetkellä hän työskentelee Naistenklinikalla. Syöpää sairastava nainen, lapsensa menettänyt perhe, kuoleva potilas, omaiset, raskaudenkeskeytystä pohtivat vanhemmat. Tällaisia ihmisiä Tuija Mustalahti kohtaa viikoittain työhuoneessaan tai vuoteen vierellä.
Yhteydenotto tapahtuu tavallisesti sairaalan henkilökunnan ehdotuksesta tai välityksellä.
– Yhteistyö henkilökunnan kanssa toimii mainiosti ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä. Kuormittuneiden työntekijöiden työnohjaus kuuluu myös toimenkuvaan, Tuija Mustalahti kertoo.
Sairaalapastorit ovat seurakuntayhtymän palkkalistoilla, mutta heidän työnsä puitteet tarjoaa sairaala. Työn suunnittelu ja työajan käyttö on vapaata: apua annetaan pyytävälle silloin ja niin kauan kuin tarvetta on.
Kun sairaalapastorin apua tarjotaan, moni tarttuu tarjoukseen – myös kirkosta eronneet, toiseen kirkkoon tai uskontokuntaan kuuluvat ja jopa ateistit. Pappi ei jäsenyyksiä tai vakaumuksia kysele. Uskonnollinen julistaminen ei kuulu kuvaan, käännyttämisestä puhumattakaan.
– Perimmäiset kysymykset ovat kaikille samat, vaikka niistä puhuttaisiin eri käsitteillä. Jumalan ulottuvuus tulee keskusteluun, jos potilas haluaa. Minulle Jumala on näissä kohtaamisissa läsnä joka tapauksessa, Tuija Mustalahti sanoo.
Kirkon kriisi ja kutistuva jäsenmäärä eivät näy sairaalassa.
– Kun sairaalapastoreiden määrää vähennetään, voi tulla tilanteita, joissa sairaalapastori joutuisi rajaamaan työtään nykyistä enemmän. Se tuntuu pahalta.
Salla Korpela
Helsingissä on vielä 23 sairaalapappia
Helsingissä on tällä hetkellä 23 sairaalapastorin virkaa, mutta muutama viranhaltija tekee työtään osa-aikaisesti ilman sijaista. Sairaalapastorien tehtävä on Jeesuksen antama: ”Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa” (Matt. 25:36). Työ on ihmisten henkistä ja hengellistä auttamista hädän ja sairauden keskellä.
Seurakuntayhtymän kiristyvän taloudellisen tilanteen takia sairaalapappien virkoja vähennetään kahden viran verran luonnollisen poistuman kautta. Seurakuntayhtymän johtava sairaalapappi Pekka Sääski sanoo, että leikkaukset ovat suoraan pois potilaiden, omaisten ja henkilökunnan parissa tehtävästä työstä sairaaloissa.
– Sairaalapappien voimavarat on jo nyt viritetty äärimmilleen. Vaativassa työssä ei voi enää lisätä kuormitusta, vaan palveluja on pakko supistaa. Miten yhtymän pyrkimys tarjota jäsenille ja lähimmäisille parasta toteutuu tässä tilanteessa sairauden ja kuolemisen keskellä? Tämä on tavattoman surullista kirkon palvelutehtävän ja mahdollisuuksien kannalta, Sääski sanoo.
Jaa tämä artikkeli: