Markku Lepistöä viehättää ajatus siitä, että hän on muusikkona osa sukupolvien ketjua.
Salaa isoveljen haitarilla
Markku Lepistö aloitti haitarinsoiton viisivuotiaana.
Isoveli sai haitarin perunannoston aikaan syksyllä 1969. Pikkuveli Markku Lepistö oli silloin viisivuotias. Haitari laitettiin turvaan kerrossängyn yläpedille, ettei pikkuveli pystyisi rikkomaan sitä. Jotenkin hän sai kuitenkin keinoteltua soittimen alas ja kokeili soittamista.
Vanhempien lupa soittamiseen heltisi, kun pikkuveli oli jäänyt itse teosta kiinni. Isoveljeä soitin ei niin kiinnostanutkaan.
Kotikylällä Kuortaneen Salmenkylässä eli vahva eteläpohjalainen pelimanniperinne. Lepistön maanviljelijä-isä on viulupelimanni.
Markun opastajaksi viisirivisen haitarin soitossa löytyi tanssimuusikko Aarne Latvamäki.
— Soittamisen alkeet ja teoria eivät juurikaan innostaneet minua vielä silloin kuusi-seitsemänvuotiaana. Soittelin korvakuulolta.
13-vuotiaana alkoi musiikkiopistoputki.
— Vanhemmat jaksoivat kuljettaa Seinäjoella, viidenkymmenen kilometrin päähän kotoa, kolme kertaa viikossa.
Musiikin opinnot etenivät niin, että Lepistö pyrki Sibelius-Akatemiaan ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana. Ovet eivät avautuneet klassisen haitarin soittoon, eivätkä seuraavilla yrityskerroilla musiikkikasvatukseen eivätkä kirkkomusiikkiosastolle.
Niinpä Markku Lepistö kävi lukion loppuun ja hakeutui sitten vuodeksi Oriveden opiston musiikkilinjalle.
— Se vuosi oli käänteentekevä. Opettajani Sini Louhivuori kertoi, että Sibelius-Akatemiaan ollaan perustamassa kansanmusiikkiosasto.
Kansanmusiikkiosaston ihanteena on, että maisteri-kansanmuusikot osaavat soittaa monia soittimia.
— Siitä on hyötyä, kun säveltää ja opettaa.
Markku Lepistö ei enää suostu julkisesti soittamaan muuta kuin haitaria. Sitä hän on sitten tehnytkin ja tekee edelleen monin tavoin: soolona, duona ja erilaisissa kokoonpanoissa.
Kymmenen vuotta Värttinässä on takana päin. Ajankohtaisia kokoonpanoja on useampia. Keväällä Markku Lepistö kutsuttiin mukaan uuteen The Samurai -yhtyeeseen. Siinä soittaa viisi eri Euroopan maista tulevaa hanuristia.
Doina Klezmer -yhtyeessä Lepistö on soittanut jo toistakymmentä vuotta.
— Doina on romanialainen naisen nimi. Klezmer-musiikissa se on myös hidas improvisoitu kappale.
Klezmer-musiikki tulee Balkanilta, kulttuurien sulatusuunista.
— Siinä yhdistyvät juutalainen uskonnollinen ja muu musiikki, romanialainen perinne ja arabialainen musiikki.
— Jo varhain klezmeristä tuli juutalaiskulttuurin osa. Sitä alettiin soittaa häissä ja muissa suurissa juhlissa. Klezmer sopii hyvin esitettäväksi kirkossa.
Kaikki Doina Klezmerin esittämä musiikki ei ole suinkaan perinteistä. Yhtyeen jäsenet säveltävät sitä klezmerin hengessä ja myös suomalainen kansanmusiikki taustanaan.
Nykyään Markku Lepistöä viehättää ajatus siitä, että hän on muusikkona osa sukupolvien ketjua.
— Kun soitan perinteistä musiikkia tai teen uutta, olen molempiin suuntiin osa ketjua.
— Perhe on valtava innoituksen lähde työssäni.
Lepistö on asunut perheineen viimeiset viisi vuotta Sääksmäellä. Sieltä pääsee kuulemma ihan hyvin lähtemään bussilla Euroopan-lennolle.
Kotona erilaiset soittimet ovat esillä. Niitä ei suinkaan laiteta piiloon lapsilta, neljävuotiaalta pojalta ja vuoden ikäiseltä tytöltä.
— Soittimet ovat saatavilla, jos lapset haluavat tarttua niihin osana leikkiään.
Rekolan seurakunnan 25-vuotisjuhlakonsertti su 26.9. klo 16 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa
- Doina Kletzmer -yhtye esiintyy.
- Konsertin jälkeen kahvitarjoilu ja seurakunnan historiikin julkistaminen. Mukana historiikin tekijä Kaija Taival ja seurakunnan entinen kirkkoherra Jukka Yrjölä.
Jaa tämä artikkeli: