Salainen taivaspuutarha
Nuorten vaahteroiden ja pihlajien lomassa läikehtii pieni niitty tuleentuneine heinineen, kuismineen ja siankärsämöineen. Raitista avaruutta riittää, merinäköalakin on. Tässähän olisi hyvä paikka vaikka teltalle.
Ratikan kolina Hesarilla herättelee haaveista. Ollaan Linnanmäen vesitornin päällä ihailemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Vuonna 1938 valmistuneen pyöreän tornin kattotasanne ei puske kasvillisuutta heitteillejätön vuoksi. Maamassaa ja taimia tuotiin paikalle sodan aikana, naamiointitarkoituksessa.
Vesihuoltoa kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin piirtämä torni ei ole palvellut sitten vuoden 2003. Sen tiilimuurien suojissa jylistelee vuoristorata Linnunrata, mutta rakennukseen on myös suunnitteilla 3 000 paikan esiintymisareena. Toiveena voisi esittää, että katto avattaisiin samalla näköalapaikaksi, kuten aikoinaan oli tarkoitus. Salaista puutarhaa muistuttavan vehreyden lomaan sopisivat romanttiset polut ja keitaat. Paratiisin tunnusmerkkeihin kuuluu – niin on uskontotieteessä päätelty – suojaavaan viherrunsauteen yhdistyvä näkymä kauas horisonttiin.
Viherkatot ovat nouseva trendi maailmalla. Oikein toteutettuina ne suojaavat rakennusta samalla kuin puhdistavat ilmaa ja tasoittavat ääreviä sääilmiöitä. Syötävääkin voi katolla kasvattaa, kuten tekee jo ravintola Savoy.
Marko Leppänen
Jaa tämä artikkeli: