Omien rajojen yli. Heidi Hujanen harjoittelee. Bikini fitness -idean mukainen ihanne on sporttisen näköinen nainen.
Salil eka, salil vika
Nykyaskeetti luopuu hiilihydraateista ja treenaa kahdesti päivässä.
Klanggg. Töölö Gymillä kumahtaa, kun painolevy putoaa viimeisen toiston jälkeen.
Aulassa myydään erilaisia ravintolisiä ja proteiinivalmisteita. Kaksinkertaista rasvanpolttosi, huutaa vihreää teetä ja linolihappoa mainostava juliste.
Moni helsinkiläinen keholajien harrastaja harjoittelee täällä, niin myös Heidi Hujanen. Hän on 34-vuotias kulttuurituottaja ja ensi syksyn bikini fitness -kilpailija.
Nyt Hujanen on dieetillä. Se tarkoittaa munanvalkuaisia, keittokinkkua, kalkkunaa, kanaa, vähärasvaista jauhelihaa, tomaattia ja parsakaalia. Viikonlopun tankkauspäivinä banaania, ananasta ja kahdesti päivässä 40 grammaa riisiä.
Aamuisin Hujanen tekee aerobisen harjoituksen ja iltaisin hän käy salilla. Nälkä hänellä on nykyään aina.
Ruokavalion ja treeniohjelman on laatinut Hujasen valmentaja, kehonrakentaja Sami Maaniemi.
Keholajien harrastajan elämä jakaantuu offiin ja dieettiin. Offilla syödään paljon, sillä tavoitteena on kasvattaa lihasta. Dieetillä kuoritaan lihakset näkyviin rasvan alta. Hujasen tavoitteena on laihtua 20 viikossa 15 kiloa.
Bikini fitness on nuori laji, mutta se on kasvanut nopeasti. Suomessa ensimmäisiin SM-kilpailuihin syksyllä 2011 osallistui vain muutama kilpailija. Ensi syksynä kilpaillaan viidessä pituussarjassa, joihin on tähän mennessä ilmoittautunut reilusti yli sata naista. Paljon suurempi joukko on hankkinut kilpailulisenssin.
Heidi Hujasen mukaan lajin ihannevartalo on ”sporttisen näköinen nainen”.
– Ei saa olla kauhea bulkki. Sulavuus ja naisellisuus ovat pääasia, mutta alta pitää paistaa, että on treenannut. Tuomarit kiinnittävät huomiota myös siihen, miten kokonaisuus on stailattu. Pitää olla yleisesti kaunis showpaketti, Hujanen kuvailee.
Siksi kisalookiin panostetaan. Bikineitä, hiustyyliä ja meikkiä suunnitellaan kuukausia, ja ennen kisaa täytyy tietenkin hankkia rusketus.
#StrongIsTheNewSkinny, vahva on uusi laiha. Jos sosiaalisessa mediassa leviävää iskulausetta on uskominen, länsimaissa ei enää ihannoida hoikkuutta vaan voimaa. Lauseeseen liitetyn kuvaston perusteella tosin näyttää, että siinä on vain puoli totuutta. Nykyään hoikkuus ei riitä, vaan lisäksi on oltava lihasta.
Fitness-buumi näkyy myös Töölö Gymin asiakaskunnassa. Yhä useampi henkilökohtaiseen valmennukseen tuleva haaveilee vähintään salaa fitness-kisoista, moni juuri bikini fitnessistä. Myös tavalliset kuntoilijat tankkaavat maitorahkaa ja välttelevät hiilihydraatteja eli karppaavat.
Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen tutki kehonrakentajia 2000-luvun alussa. Kinnusen mukaan fitness ei ole uusi ilmiö, mutta se on voimistunut viime vuosina enemmän kuin hän osasi ennakoida.
– Meillä lehtien otsikoissa kerrotaan, kuinka paljon joku ministeri urheilee tai kuinka monta kiloa joku poliitikko on lihonut tai laihtunut. Se näyttää jostain toisesta kulttuurista katsottuna aika eksoottiselta.
Kinnusen mukaan kehitys liittyy kulttuurin yksilöllistymiseen. Ajattelemme, että jokainen tekee itse itsensä ja on omien valintojensa tulos. Kinnunen puhuu hienovaraisesta kulttuurisesta ohjauksesta. Vaikka länsimaisessa kulttuurissa ruumiiseen ei liity pakottavaa kontrollia, ulkonäköä ohjaillaan esimerkiksi muodonmuuttajista kerrottujen sankaritarinoiden kautta.
– Niistä meidän tulisi vetää tietyt johtopäätökset, ymmärtää tehdä itse itsellemme jotain.
Dominikaanimaallikko ja mystikko Katariina Sienalainen (1347–1380) luopui jo teini-iässä ensin ruokajuomana käytetystä viinistä, sitten lihasta, sitten kaikesta keitetystä ja lopulta myös leivästä. Elämänsä viimeiset vuodet hän pureskeli vain yrttejä, jotka kuitenkin sylkäisi aina pois.
Keskiajan kaupungeissa vaikuttaneet luostarikuntien maallikkoliikkeet olivat lähes yksin naisten liikkeitä, ja ruoka-askeesilla oli naismaallikoiden elämässä korostunut rooli. Sen kautta naiset halusivat eläytyä Kristuksen kärsimykseen.
Tiedejulkaisu The American Journal of Psychiatryn mukaan Katariina Sienalainen kärsi ilmiöstä nimeltä anorexia mirabilis. Nykynäkökulmasta askeetit muistuttavat anorektikkoja.
Myös aikalaiset pitivät äärimmäistä askeesia vähintään epäilyttävänä tai jopa harhaoppisena. Osa arvostelijoista uskoi, että Sienalaisen syömättömyys oli teeskentelyä, osa paheksui sitä, ettei hän noudattanut ruokatottumuksissaan Jeesuksen esimerkkiä.
The American Journal of Psychiatryn mukaan vastaavuus askeesin ja anoreksian välillä on ilmeinen. Kummassakin pyritään toteuttamaan vallitsevan kulttuurin ihanteita. Siinä, missä anorektikko kieltäytyy ruuasta ollakseen hoikka ja kaunis, keskiaikainen askeetti osoitti paastollaan vaatimattomuutta ja kykyä sietää puutetta. Onhan ahmiminen kuolemansynti, osoitus hengen heikkoudesta.
Askeettien leimaamista uhreiksi on myös kritisoitu. Toisen tulkinnan mukaan askeesi oli naisten tapa määrittää asemansa yhteiskunnassa, hallita sitä, mikä oli hallittavissa.
Katariina Sienalainen paastosi itsensä hengiltä 33-vuotiaana.
Bikini fitness ärsyttää. Lajin kerätessä vauhdilla uusia harrastajia ja kiinnostunutta yleisöä, se herättää myös kovaa kritiikkiä.
Osa kritiikistä liittyy lajin terveellisyyteen. Fitness on keskiajan askeesin ja anoreksian tavoin helppo nähdä häiriönä, johon sairastuneet pyrkivät äärimmäisin keinoin kohti kulttuurin vaalimia ihanteita: voimaa, terveyttä ja pystyvyyttä.
Mutta jos bikini fitnessiä vertaa muuhun kilpaurheiluun, se näyttää, no, kilpaurheilulta. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on työskennellyt niin urheilijoiden kuin syömishäiriöistenkin kanssa. Hänen mielestään bikini fitness ei periaatteessa ole sen epäterveellisempää kuin muukaan urheilu.
– Täysin tervettähän se ei ole, jos pitää vetää tiukkoja painovetoja, mutta ihan samaa tekevät esimerkiksi korkeushyppääjät ja mäkihyppääjät, eikä kukaan pohdi, onko korkeushyppy epäterve laji.
Käytännössä nuoreen lajiin liittyy Borgin mukaan kuitenkin huonoja käytäntöjä: moni yrittää päästä kuntoon liian nopeasti, harjoittelee liian kovaa ja on dieetillä liian pitkään.
– Silloin arjesta tulee pakonomaista syömisen ja liikkumisen vahtaamista. On vähän koko ajan dieetti ja stressi päällä.
Joidenkin mielestä se, että lajissa arvostellaan ulkonäköä, tekee siitä epäurheilua, siitä huolimatta, että fitness-vartalo vaatii yhtä lailla työtä kuin missä tahansa lajissa pärjääminen – tai enemmän.
– Esimerkiksi jalkapalloilija saa syödä aika vapaasti mitä haluaa, Heidi Hujanen sanoo.
Tickle your Fancy -blogin Saran kirjoituksesta Bikini fitness – ei ikinä on tykätty Facebookissa yli 10 000 kertaa: ”Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä.”
Joitakuita ärsyttää sekin, miltä fitness-harrastaja näyttää. Hujanen on jo tottunut siihen, että puolitutut saattavat kommentoida hänen ulkonäköään. Lihaksikas nainen näyttää kuulemma mieheltä.
Melkein neljä viikkoa. Niin kauan Heidi Hujasella oli dieetillä hyvä olla. Niin kauan hän ehti ihmetellä, miksi keholajien harrastajat hössöttävät dieetistä niin paljon.
Väsymys alkaa neljännellä viikolla, perjantai-iltana, eikä lopu.
Kuudennen viikon jälkeen valmentaja vähentää Hujasen ruokavaliosta hiilihydraatteja ja korvaa ne proteiinilla. Tavoitteena on muuttaa aineenvaihduntaa niin, että keho käyttäisi ensisijaisena energialähteenään rasvavarastoja. Tilaa kutsutaan ketoosiksi.
Seitsemännen viikon keskiviikkona Hujanen huomaa ketoosin alkaneen. Aamulla koko vartalo tärisee. Työpäivä menee sumussa, ja salilla Hujanen pidättelee itkua. Olotila on outo ja vieras.
Ja silti juuri tätä Hujanen tavoittelee.
– On hienoa päästä lavalle, mutta se ei ole pääasia. Enemmän minua motivoi tämä matka. Nautin rajojen ylittämisestä. Siitä, kun pystyn ylittämään itseni treeneissä tai hallitsemaan nälkää. Haluan nähdä, kuinka pitkälle voin oman fysiikkani viedä.
Heidi Hujasen blogi: http://haaveharrastaja.fitfashion.fi
Jaa tämä artikkeli: