null Salkoruusujen aikaa

Peter Joy toi salkoruusun siemenet Varsovasta.

Peter Joy toi salkoruusun siemenet Varsovasta.

Salkoruusujen aikaa

Joyn pariskunnan puutarhassa riittää elämää vielä loppukesällä.

Elokuun alussa punaiset ja pinkit salkoruusut kukkivat Ritva ja Peter Joyn omakotitalon puutarhassa Veromiehessä.

— Salkoruusu on lauhkean vyöhykkeen kasvi. Vaikka sen väitetään olevan arka, se on viihtynyt puutarhassamme hyvin. Sitkeät kasvit venyvät kaksi- ja puolimetrisiksi. Nimestään huolimatta salkoruusu ei ole ruusu, vaan se kuuluu malva-kasveihin, selostaa vastaava puutarhuri Peter.

Suomeen 1960-luvun lopulla vaimonsa perässä muuttanut britti on jalostanut työkseen ruusuja. Kotipuutarhassa on kuitenkin enemmän muita kukkivia kasveja. Peter Joy harrastaa kestäviä, monivuotisia kasveja.

— Salkoruusu on lyhytaikainen perenna, jota lisätään siemenestä. Ensimmäisenä kesänään se itää ja kasvattaa vain lehtiruusukkeen. Toisena vuonna se kasvattaa kukkavarren ja kukkii. Joskus se voi kukkia vielä kolmantenakin vuonna.

Oman puutarhan siementen lisäksi Peter hankkii ja saa kiinnostavien kasvien siemeniä Yhdysvaltoja ja Saksaa myöten. Hän on muun muassa brittiläisen puutarhayhdistyksen jäsen. Peterin salkoruusun siemenet ovat peräisin Varsovasta.

— Kävin siellä joskus 1980-luvulla työmatkalla. Kaupungilla kävellessäni näin eräällä sisäpihalla komeita kasveja. Oli sopivan pimeä elokuun ilta, enkä malttanut olla ottamatta taskuuni siemeniä, vaikkei varastaa saisikaan. Ehkä joskus on tilanteita, joissa pöllimisestä ei ole haittaa kenellekään. Silti olisi tietenkin aina parempi kysyä lupa.

Omakotitalon seinustalla kasvaa luumupuu. Sen oksa taipuu alapihalle, varsinaiseen puutarhaan, vievän polun päälle.

— En ole raskinut leikata pois oksaa, ja niinpä sitä joutuu väistämään. Tässä saa olla vähän nöyränä, Peter Joy neuvoo reittiä.

— Jos tästä puutarhasta haluaa löytää jotain brittiläistä, niin ehkä se on se, että koristekasvit ja hyötykasvit kasvavat omissa erillisissä saarekkeissaan tai penkeissään.

Toisaalta koriste- ja hyötykasvien raja ei ole selvä: vaikka parsaa on syöty paljon, osa on jätetty kasvamaan ja kukkimaan. Kukkiva parsa antaa puutarhaan pehmeän vihreää väriä.

Ehkä myös kasvien runsaudessa ja tilan tehokkaassa käytössä on jotain brittiläistä. Esimerkiksi purjosipulit ja sipulit kasvavat toistensa lomissa. Ideana on, että purjoilla on hyvää tilaa kasvaa sen jälkeen, kun sipulit on jo nostettu.

Peter Joy kertoo, ettei puutarhan hoidossa tarvita mitään ihmeellisiä välineitä: talikko, kuokka, lapio ja kottikärryt sekä sadevesitynnyrit riittävät pitkälle. Kasvihuone on lähinnä tomaatteja varten. Aita ja kiinni oleva portti pitävät jänikset loitolla.

Lehtiharava on Peterille melkein kauhistus. Tosin hän käyttää sitä itsekin haravoidakseen lehtiä pois nurmikolta, muttei kasvimaalla.

— Käytän viljelyssä esimerkiksi silputtuja oksia katteina. Se vähentää kitkemisen tarvetta. On kyllä hyvin kummallista, kuinka nopeasti ja minne kate häviää.

— En ole muutenkaan kovin innokas kitkijä. Kun kasvit vaeltavat uusille kasvupaikoille, en useinkaan raski olla niitä kohtaan tyly. Kukkapenkkejäkin uudistan yleensä vähitellen.

Syksyn lehdet kerätään nurmikolta kukkapenkkeihin ja kompostiin. Peter saa lehtiä myös naapureiltaan. Sadonkorjuuaikaa riittää lokakuun puoliväliin. Vasta sen jälkeiseen aikaan voi elämäntapapuutarhuri suunnitella vaikkapa jotain matkaa.

— Käännän vihannesmaat syksyllä kevyesti. Sen työn tekemistä voi venyttää pitemmälle syksyyn, jos laittaa maan pinnalle kymmenen sentin lehtikerroksen. Se pitää maan sulana. Niinpä maan voi kääntää vaikka joulukuun alussa, kunhan lapioi ensin lumet pois päältä.

Maaliskuussa on sitten taas aika aloittaa ja leikata omenapuiden oksia.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.