Yhteyttä ja tukea. Kansainvälisen IEC-seurakunnan toiminnassa korostuu yhteisöllisyys, joka toteutuu muun muassa kodeissa kokoontuvien pienryhmien sekä Sörnäisten toimintakeskuksessa järjestettävien piirien, kielikurssien, sielunhoidon ja diakonisen avun muodossa.
Samassa pöydässä
Kansainvälisen kirkon ekumenia perustuu arkiseen yhteisöllisyyteen ja vieraanvaraisuuteen.
Teksti Salla Korpela
Kuva Sirpa Päivinen
Kirkkosaliin kokoontuu sekä ihonväriltään että pukeutumiseltaan kirjava joukko. Vilkas puheensorina käy englanniksi ja vähän suomeksikin. Paikalla on silmiinpistävän paljon lapsia.
Alkamassa on International Evangelical Church in Finlandin eli IEC:n jumalanpalvelus. Kyse on kansainvälisestä seurakunnasta, joka toimii Suomen luterilaisen kirkon siipien suojassa ja sen tukemana.
Jo 1970-luvulla perustettu IEC on Suomen ensimmäinen ulkomaalaisille suunnattu seurakunta. Yhdistysmuotoisen IEC:n toiminnassa on mukana nykyisin noin 500–600 henkeä, suurlähettiläistä opiskelijoihin ja taiteilijoista pakolaisiin. Seurakunnalla on seitsemän palkattua työntekijää ja toimitilat Sörnäisissä.
Jumalanpalveluksia järjestetään luterilaisissa kirkoissa Roihuvuoressa ja Espoossa. Kolmasosa IEC:n toimintamenoista tulee avustuksina kirkkohallitukselta ja Helsingin seurakuntayhtymältä, loput kolehtina ja vapaaehtoisina lahjoituksina.
– Toimintamme ytimessä on yhteisön rakentaminen. Englanninkielisen jumalanpalveluksen lisäksi tarjoamme yhteisön, johon Suomeen lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa tulevat pääsevät helposti mukaan, kertoo IEC:n johtava pastori Samuel Vogel.
Hän on itse saksalainen, Suomessa papiksi vihitty luterilainen. IEC:ssä on mukana myös kahden kulttuurin aviopareja sekä supisuomalaisia luterilaisia.
Ydinolemukseltaan IEC on ekumeeninen. Ekumenia on kristittyjen pyrkimystä näkyvään yhteyteen, ja IEC:ssä se tarkoittaa muun muassa yhteistä ehtoollispöytää kaikenlaisista kirkoista ja taustoista tulevien maailmankansalaisten kesken.
Tässä suhteessa seurakunta on erikoistapaus Suomen kirkollisessa kentässä. Evankelisluterilaisella kirkolla on virallinen ehtoollisyhteys vain muutamien kirkkokuntien kanssa. Muilla on pääsy ehtoollispöytään ”sielunhoidollisista syistä ja pastoraalisen harkinnan perusteella”.
– Kirkkojen erillisyydellä on historialliset taustansa, ja niillä on myös opillisia eroja. Haluamme toiminnassamme kunnioittaa muiden kirkkojen katsomuksia ja tekemiämme sopimuksia, linjaa teologian ja ekumenian johtava asiantuntija Tomi Karttunen kirkkohallituksesta.
Hänen mukaansa IEC:n piirissä nautittu ehtoollinen on kuitenkin kristillinen ehtoollinen. Myös luterilainen voi vapain mielin osallistua, kun sen asettaa ja toimittaa kirkkomme tunnustama pappi siten kuin kirkkokäsikirjassa on ohjeistettu.
Kirkon siipien suojassa tapahtuvalta työltä edellytetään, että se kunnioittaa kirkon linjauksia ja sopimuksia, vaikka se ei suoranaisesti kirkon omaa toimintaa olekaan. Samuel Vogel vakuuttaa, että näin myös tapahtuu.
– Ohjaamme ihmisiä heidän omien kirkkokuntiensa yhteyteen. Emme halua loukata kirkkokuntien näkemyksiä. Toisaalta emme sulje ovia keneltäkään, joka haluaa tulla toimintaamme.
Suomen evankelisluterilainen kirkko osallistuu maailman kristillisten kirkkojen ekumeeniseen vuoropuheluun monella areenalla. Pyrkimys yhteyteen on aito ja edistystäkin on viimeisten 50–100 vuoden aikana tapahtunut: uskonpuhdistuksen ja sitä seuranneiden väkivaltaisuuksien haavoja on parannettu, eri kirkkojen kristityt tunnustavat toisensa jo laajasti kristityiksi ja käsitykset kasteesta ovat lähentyneet.
Silti vielä on matkaa siihen, että maailman noin 38 000 erilaisen kirkkokunnan jäsenet voisivat kohdata samassa pöydässä. Maailman suurimman eli katolisen kirkon halukkuutta ekumeeniseen yhteistyöhön ovat viime vuosikymmeninä hiertäneet edistyksellisimpien protestanttien irtiotot esimerkiksi naispappeuden ja samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymisen osalta.
Tavallisten kristittyjen todellisuus on kuitenkin toinen. Globalisaatio liikuttaa ihmisiä kauas omista yhteisöistään ja perinteistään. Koti on siellä, missä on hyväksyvä, Jumalan rakkautta heijasteleva yhteisö – opillisista kysymyksistä piittaamatta. Kirkkokuntien eroavaisuudet ja opilliset ongelmat ovat usein enimmäkseen niiden johdon ja pienen asiantuntijapiirin päänsärky.
Tämä on myös IEC:n kokemus. Harvaa yhteisön toimintaan osallistuvaa jaksavat opilliset kysymykset tai historialliset erimielisyydet kiinnostaa. Tärkeintä on löytää paikka ja porukka, johon on tervetullut sellaisena kuin on ja jossa saa tukea, ystäviä ja hengenravintoa.
– Eroavaisuuksien asemesta painotamme sitä, mikä meitä yhdistää: usko Kristukseen. Olemme myös saaneet toiminnallemme vahvan tuen piispoilta, Vogel vakuuttaa.
Kristilliset kirkot Helsingissä järjestävät ekumeenisen rukousviikon 18.–25.1. Lisätietoja www.ekumenia.fi.
Jaa tämä artikkeli: