Sammutetuin lyhdyin
Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on kiivaimmillaan. Listojen jättämiseen on aikaa kaksi viikkoa. Edellisissä vaaleissa erityisesti Helsingissä ongelmana on ollut, etteivät listojen nimet kerro juuri mitään ehdokkaiden taustoista tai ajatusmaailmasta.
Äänestäjän on vaikea löytää mieleistään ehdokasta, ellei satu tuntemaan jotakuta heistä tai ole erityisen vihkiytynyt kirkolliseen koodikieleen.
Olisi reilumpaa, jos muun muassa poliittiset puolueet ja herätysliikkeet esiintyisivät vaaleissa omilla nimillään. Aiemmin ne ovat usein kätkeytyneet salanimien taakse tai ujuttaneet kellokkaitaan erilaisille yhteislistoille. Se saattaa olla vaalitaktisesti tai -matemaattisesti viisasta, mutta ei palvele tavallista äänestäjää. Ei ihme, että kirkkovaalien äänestysprosentit ovat jääneet heiveröisiksi.
Luottamushenkilöt ratkaisevat isoja asioita. Helsingin kirkkovaltuustossa päätetään vuosittain noin 100 miljoonan euron budjetista. Mitä arvokkaista kirkoista korjataan, ja mistä kiinteistöistä voidaan luopua? Jos ja kun joudutaan taloudellisesti tiukempiin aikoihin, seurakuntien työntekijäkuntaa aletaan vähentää. Luovutaanko ensin nuorisonohjaajasta, diakoniatyöntekijästä, kanttorista vai papista?
Seurakuntien luottamushenkilöt pääsevät vaikuttamaan myös siihen, mitä koko kirkossa tapahtuu. Suhtautuvatko heidän valitsemansa kirkolliskokousedustajat nihkeästi naispappeihin tai samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin? Luottamushenkilöt valitsevat myös suuren osan työntekijöistä ja muun muassa seurakuntayhtymän korkeimmat johtajat, joista monet menevät vaihtoon tulevalla vaalikaudella.
Ei ole yhdentekevää, mitä luottamushenkilöt ajattelevat kirkon asioista ja miltä arvopohjalta he ratkaisujaan tekevät. Siksi olisi toivottavaa, ettei vaaleihin käytäisi sammutetuin lyhdyin, vaan jo ehdokaslistojen nimistä näkyisi, millainen tausta ehdokkailla on.
Miksi esimerkiksi kirkon liberaalit piileskelevät kummallisen Tulkaa kaikki -tunnuksen ja vanhoillislestadiolaiset yhtä oudon Kristilliset perusarvot kunniaan -tunnuksen takana? Tämä lienee jotain häveliästä kirkollista ujoutta, että kätkeydytään sanallisten viikunanlehtien taakse eikä reilusti näytetä sitä, mitä oikeasti ollaan.
Seppo Simola, päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: