Kwanruan McKenzie tanssii Isä meidän -rukousta. Ilman thaitanssia ja -musiikkia mikään juhla ei käynnisty Thaimaassa, ei jumalanpalveluskaan. Kuva: Stephan Funke / FRPS
Sana palaa takaisin
Suomalainen lähetystyö viettää 150-vuotisjuhliaan.
Ensi viikonloppuna Suomen lähetysväki juhlii täydestä sydämestä, sillä Suomen Lähetysseura ja samalla koko suomalainen lähetystyö täyttää 150 vuotta.
Teatteriohjaaja ja teologian tohtori Lilja Kinnunen-Riipinen on pääsihteerin ominaisuudessa rakentanut juhlavuotta jo koko viime vuoden. Muuten hän on työskennellyt 2000-luvun Thaimaassa, Bangkokin pappisseminaarin draamaosaston opettajana ja johtajana. Hän teki väitöskirjansa kirkkodraamasta.
Juhlavuonna eri puolilla Suomea vietetään useita erilaisia etnisiä messuja. Thaimessu Tapiolan kirkossa 25.1. sykähdyttää Kinnunen-Riipistä erityisesti, sillä messussa esiintyvä opiskelijoiden musiikki- ja tanssiryhmä Ranat Aek koostuu hänen oppilaistaan. Ryhmän taiteelliset johtajat ovat Ruth ja Inchai Srisuwan, jotka ovat opettaneet luterilaisessa seminaarissa tanssia jo 20 vuoden ajan.
– Thaimaa on siitä erikoinen maa, että se ei ole koskaan ollut minkään siirtomaavallan alainen. Sen buddhalainen kulttuuri on ikivanha, ylpeä ja vahva.
Pienessä, 3 000 jäsenen luterilaisessa kirkossa ei ole haluttu torjua thai-kulttuuria, vaan kansanmusiikki ja -tanssi kuuluvat thaimaalaiseen luterilaisuuteen.
– Juhlavuonna onkin hienoa nähdä, millä eri tavoilla paikallinen kulttuuri näkyy messussa, minkä muodon jumalanpalvelus on saanut missäkin. Näemme, millaisena Sana palaa takaisin 150 vuoden kuluttua lähetystyön aloittamisesta! Lilja Kinnunen-Riipinen innostuu.
Thaimessun ja suomalais-inkeriläisen runonlaulumessun lisäksi vuoteen kuuluvat muun muassa venäläinen juhlamessu 1.2. Johanneksenkirkossa ja kiinalainen messu 31.5. Kallion kirkossa. Afrikkalaista juhlamessua vietetään kesäkuussa Lähetysjuhlilla, ja hepreankielinen messukin on tulossa.
Anteeksiantamisen voima
Thaimaa on monille suomalaisille tuttu lomakeitaana. Millainen luterilainen kirkko siellä toimii?
– Kirkkomme on siellä slummikirkko. Kaikki on pientä, vaatimatonta ja köyhää. Mutta köyhien kanssa Jeesuskin kulki, Kinnunen-Riipinen vastaa.
Bangkokin miljoonakaupungissa on kymmeniä slummeja, joissa olot ovat ankeat. Slummeissa asuu muun muassa laittomia siirtolaisia ja pakolaisia Myanmarista ja Laosista. Kirkko pitää sadalle slummilapselle päiväkotia. Siellä he saavat leikkiä, pelata, laulaa ja syödä – olla lapsia.
Lähetysseura pitää yllä Armon kotia, joka on yksinäisten äitien ensikoti. Lisäksi tehdään julistustyötä ja koulutetaan seurakuntiin työntekijöitä. Aids-valistus on laaja työsarka.– Vaikka kunnioitan buddhalaista kulttuuria, yllätyin tajutessani, että anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät kuulu siihen. Minulle valaistui vasta Bangkokisssa, kuinka iso asia anteeksiantamus on – kristinuskon hienoimpia asioita, Lilja Kinnunen-Riipinen kertoo.
– Toisaalta molemmat uskonnot ovat vahvasti rauhan uskontoja. Se helpottaa yhteistyötä.
Thaimaan kirkko on pyytänyt häntä palaamaan töihin Bangkokiin, kunhan 150-vuotisjuhlat on vietetty.
Kanteleet helisevät Runolaulumessussa Temppeliaukion kirkossa 18.1.
Lähetystyön juhlavuosi alkaa kahdella tapahtumantäyteisellä päivällä 18.–19.1. Koska kaikki Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat ovat Suomen Lähetysseuran yhteisöjäseniä, Helsinkiin saapuu sunnuntaiksi edustajia lukuisista seurakunnista. Tuomiokirkossa vietetään aamulla juhlamessua, joka televisioidaan. Pääjuhla on yliopistolla, koska Suomen Lähetysseuran perustivat vuonna 1859 teologisen tiedekunnan professorit ja ajan kulttuurivaikuttajat. Sakari Topelius ja Elias Lönnrot kuuluivat perustamisvetoomuksen allekirjoittajiin.
Illalla kello 19 vietetään Temppeliaukion kirkossa kalevalaista Runolaulumessua.
Mutta miten tämä liittyy lähetystyön alkuaikoihin? Kalevalan laulumaat ovat kovin kaukana Ambomaalta.
Lähetystyö haluttiin aloittaa Venäjän suomensukuisten kansojen keskuudessa, mikä oli luonteva ajatus. Keisari kuitenkin myönsi seuralle perustamisluvan sillä ehdolla, että Venäjän rajojen sisäpuolella ei toimita. Niinpä ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat matkasivat kauas Namibiaan, silloiseen Lounais-Afrikkaan, koska saksalaiset toimivat jo siellä ja kutsuivat suomalaisia mukaan.
Runolaulumessulla halutaan kunnioittaa tätä historiaa. Messun ovat säveltäneet Sibelius-Akatemian opettajat Pekka Vapaavuori ja Sanna Kurki-Suonio sekä heidän oppilaansa vuonna 2006. Työryhmä, joka esiintyy nimellä Ruumen, on taivutellut liturgiset tekstit kalevalaiseen mittaan. Mukana on kolme kanttoria Inkerin kirkosta. Koko messu soitetaan kanteleilla ja jouhikoilla, urut saavat vaieta. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi saarnaa.
– Messussa on helppo laulaa mukana, kyllähän me Kalevalaa osaamme laulaa! Lilja Kinnunen-Riipinen rohkaisee.
Maanantaina 19.1., varsinaisena perustamispäivänä, Lähetysseurassa on avoimet ovet ja ohjelmaa koko päivän. Illalla Johanneksenkirkossa esitetään Liekki palaa -musikaali, ja juhlanäyttely on avoinna Tuomiokirkon kryptassa.
Lisää tapahtumatietoja tältä sivulta.
Jaa tämä artikkeli: