null Sanan selittäjänä Matti Apunen: vapaus

– Vapaus on omantunnon asia, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Kuva: Sirpa Päivinen

– Vapaus on omantunnon asia, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Kuva: Sirpa Päivinen

Sanan selittäjänä Matti Apunen: vapaus

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen miettii vapautta. Sanan selittäjä -sarjassa eri aloilla vaikuttavat ihmiset kertovat, mitä tietty kristinuskon käsite merkitsee heille.

"Kasvoin perheessä, jossa isovanhemmillani ja erityisesti äidinisällä oli minulle suuri merkitys. Muuten minulla oli puolinykyaikainen kasvatus – tai sen puute. Isäni oli aktiivinen vasemmistolainen yliopistomies. Isovanhemmilta omaksuin omantunnon kannalta tärkeän työmoraalin.

Äidinisä oli kirvesmies, joka opetti, että asiat on tehtävä aina hyvin, vaikka kukaan ei olisi arvioimassa lopputulosta. Tämä on keskeistä omassatunnossa. Omatunto on käyttäytymiskoodi, joka on olemassa vain itseäsi varten. Ihminen vastaa aina itselleen. Omantunnon ratkaisuja on tehtävä, vaikkei saisi kiitosta tai vaikka kukaan ei koskaan kuulisi valinnoista.

Kun opiskelin 1980-luvulla, oli oletuksena, että akateeminen ihminen oli enemmän tai vähemmän vasemmistolainen. Minäkin olin jonkinlainen yleisvasemmistolainen. Olin kulttuuritoimittaja ja matkustelin Puolassa, Itä-Saksassa ja Neuvostoliitossa.

Silmäni avautuivat, kun näin sotatilan jälkeisessä Puolassa, millaista on elämä todellisessa poliittisessa paineessa, jossa oli vaarallista sanoa, mitä ajattelee. Siihen aikaan poliittisista toisinajattelijoista kirjoittaminen oli konkreettinen teko paremman maailman puolesta. Ihmisen pitää voida olla eri mieltä valtion kanssa ilman, että siitä joutuu vankilaan.

 

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa eettistä tasapainoa.

 

Minulta kysytään joskus, olenko todella aina sitä mieltä, mitä kirjoitan. Jotkut epäilevät, että esittäisin joitain ajatuksia vain roolini tähden. Tämä on omantunnon kysymys. En voisi olla tehtävässäni, jos olisin sisimmässäni eri mieltä esittämieni näkemysten kanssa. Kun kirjoitan kolumnia, minua ei omatunto koputtele.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa eettistä tasapainoa. Omatunto on hälytyskello, joka soi silloin, kun tasapaino on uhattu. Totalitaristissa järjestelmissä ihminen ulkoistaa omantunnon. Niissä valtio päättää yksilöiden puolesta, mikä on oikein ja tavoiteltavaa. Kommunismi erehtyi siinä, että ihmisille voidaan sanella arvot. Omatunto on kuitenkin aina yksilöllinen.

Meillä on outo olettamus, että valtio olisi lähtökohtaisesti hyväntahtoinen, koska valtio olemme me. Tämä ei ole totta. Byrokratialla on todistetusti oma tahto, jota se myös käyttää. Ei ole mitään perustetta ajatella, että valtio olisi humaanimpi kuin vapaan valinnan järjestelmä. Mitä enemmän valtiolla on valtaa, sitä vähemmän ihmisellä on tilaa päättää itse. Ja sitä vähemmän ihmisellä on tilaa omalletunnolle, jonka nimissä valtiotakin vastaan voidaan puhua.

 

Ilman uskoa ihmisen omaan hyveellisyyteen mikään järjestelmä ei voi toimia oikein.

 

Minulle vapaus on suuri itseisarvo. Suomessa vapautta ei kuitenkaan osata arvostaa, koska ei uskalleta luottaa ihmiseen. Täällä käsitetään, että oma vastuu tarkoittaa samaa kuin ihmisten hylkääminen ahneille susille.

Itse näen ahneuden eri tavalla. Ahneus on sitä, että säveltäjä haluaa säveltää vielä kerran ja entistä paremmin. Ilman uskoa ihmisen omaan hyveellisyyteen mikään järjestelmä ei voi toimia oikein.

Markkinatalouskin perustuu yhteistyöhön. Se on hyödyttänyt ihmiskuntaa ennen kokemattomalla tavalla. Markkinatalous on vähentänyt sairauksia, väkivaltaa ja onnettomuuksia. Vapaat markkinat tekevät kaikkensa, että tyranniaa olisi mahdollisimman vähän. Mikään tyrannia ei kestä. Siksi uskon ihmisen – yksilön – mahdollisuuksiin silloinkin, kun ne tuntuvat mahdottomilta.

Minulle omantunnon kysymys on, miten edistän vapautta.”

Lue lisää samasta aiheesta: Sanan selittäjä -sarja

 

 

Jaa tämä artikkeli: