Sananvapaus ei oikeuta pilkkaan

Sananvapaus ei oikeuta pilkkaan

Sananvapaus on meillä lännessä laajentunut uuden sukupolven myötä jopa uskonnon nälvimisen ja halventamisen alueelle niin, että moraaliarvomme ovat pudonneet minimiin. Mielestäni tämän on saanut aikaan rahan, tavaroiden ja elintason palvonta.

Tuomitsen jyrkästi ääri-islamistien tekemät murhat, jotka nyt olivat kohdistettu pilapiirtäjiin. Toisaalta voi tietenkin kysyä, pitääkö sitä välttämättä työntää sormiaan islaminuskoisten kipupisteeseen varsinkaan, kun tietää vakavat seuraukset, joita islaminuskoon liittyvät pilakuvat saavat aikaan – ja saivat aikaan esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa 2006. Jos tulokset ovat huonot, aiheen käsittelytavassa on jotain vikaa. Monet ateistit ovat ilmeisesti toista mieltä peräänkuuluttaessaan rajoittamatonta sananvapautta.

Mutta missä on se unohdettu kunnioitus ja hienotunteisuus uskovaisia kohtaan, kun riepotellaan heille tärkeitä pyhiä asioita ja henkisiä arvoja? Pitää muistaa, että esi-isämme ovat kuolleet uskomme puolesta. Tulee mieleen, että sahaamme historian oksaa, jonka päällä istumme. Huomioitavaa on, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on virallisesti sanonut, ettei sananvapauden nimissä pitäisi halventaa uskontoa.

Mielestäni sananvapaus on parhaimmillaan rakentavassa hengessä tehty mielenilmaisu aiheesta tai kohteesta riippumatta. Väärinkäytettynä se on loukkaamisen ja pilkkaamisen väline. Vanha, viisas suomalainen sananlasku sanoo: ”Sitä saa, mitä tilaa.” Toinen vastaava viisas sananlasku sanoo: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”

Vladimir von Witte

 

Päätoimittaja Simolan mukaan rikoslain uskonrauhapykälästä on poistettava jumalanpilkka (K&k 14.1.), koska se Simolan mukaan estää uskonnon arvioinnin ja arvostelemisen sekä epäkohtien esiin nostamisen. Kun seuraa mediaa ja somea, ei tuo pykälä näytä haittaavan sananvapautta.

Ihmetellä täytyy, että seurakuntayhtymän verovaroin kustannetussa lehdessä kannatetaan jumalanpilkkaa tai ylipäätään mitään pilkkaa edes sananvapauden varjolla, koska pilkkaaja korottaa aina itsensä pilkattavien yläpuolelle ja asettuu yhden oikean totuuden haltijaksi. Voisi kuvitella, että asiallinen keskustelu riittäisi. Pilkka tai sen edistäminen ei oikein tunnu istuvan seurakunnan ydintehtäviin.

Jopa journalistien eettisissä ohjeissa suositellaan jonkin asteen sordiinoa sananvapaudelle. Kohdassa 26 sanotaan: ” …vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.” Kyllä Jumala on ainakin kuulunut kristilliseen vakaumukseen.

U Koskela
Helsinki

 

 

Jaa tämä artikkeli: