null Sanapoliisi selvittää 2/5: ”Itku pitkästä ilosta”

Sanapoliisi selvittää 2/5: ”Itku pitkästä ilosta”

Vaikka Raamattu olisi sinulle perin outo opus, käytät kuitenkin sieltä peräisin olevia sanontoja. Professori Kaisa Häkkinen kertoo, mistä erityisesti opettavaiset sananlaskut juontavat juurensa.

”Ei mitään uutta auringon alla”

Monien konserttien, taidenäyttelyjen, sisustusmessujen ja muotinäytösten arvosteluissa nähty sanonta perustuu Saarnaajan kirjan ensimmäisen lukuun, jossa Saarnaaja sanoo kaiken olevan turhuutta. Ihmisen työstä ei ole mitään hyötyä. Sukupolvet tulevat ja menevät toistensa jälkeen, mutta kaikki tapahtuu niin kuin ennenkin. Yhdeksännessä jakeessa Saarnaaja päätyy toteamaan: Ei ole mitään uutta auringon alla. Myös sanonnan osaa auringon alla käytetään itsenäisenä ilmauksena tarkoittamassa maailmassa tai olemassa olemista. Suomalaisessa Raamatussa ilmaus on täydellisen lauseen muodossa, mutta sananlaskuksi se on kiteytynyt latinankielisen Vulgatan mukaisessa asussa, jossa ei ole erillistä predikaattisanaa: Nīl sub sōle novum.

”Itku pitkästä ilosta”

Sanonta ei ole suora sitaatti Raamatusta, mutta ajatus on sieltä peräisin. Se on alun perin hieman pitemmän kokonaisuuden osa. Sananlaskujen kirjan 14. luvussa todetaan: Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää. Ensimmäisessä suomalaisessa Bibliassa vuodelta 1642 kohta oli muotoiltu yksinkertaisemmin: Nauron jälkeen tulee murhe, ja ilon peräst on suru. Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa on ajatuksen kansanomainen versio, jonka alkuosa on täsmälleen sama kuin nykyinenkin sananlasku. Loppuosa perustuu arkielämän havaintoon: Itku pitkästä ilosta, nikka kauvan nauramasta.

”Työmies on palkkansa ansainnut”

Sananlasku perustuu Luukkaan evankeliumin kymmenenteen lukuun, jossa Jeesus lähetti matkaan 72 opetuslasta ja antoi ohjeita, miten piti menetellä ihmisten kanssa. Jos heidät toivotettiin tervetulleiksi taloon ja tarjottiin syötävää ja juotavaa, se piti ottaa vastaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Vanhimmissa raamatunkäännöksissä kohta on muotoiltu hieman toisin, esimerkiksi vuoden 1642 Bibliassa työmies on palkkans ansiolinen. Ajatus on kuitenkin sama: tehdystä työstä ansaitsee palkan, ja evankeliumin levittäminen on arvokasta työtä. Työnteon ja syömisen suhde on ilmaistu toisesta näkökulmasta Paavalin toisessa kirjeessä tessalonikalaisille: jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. Tämä on suomalaisten suussa kiteytynyt muotoon ken ei työtä tee, ei sen syömänkään pidä.

”Kaikella on aikansa”

Saarnaajan kirjan kolmas luku alkaa nykyisessä raamatunsuomennoksessa seuraavasti: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Sen jälkeen Saarnaaja luettelee suuren joukon tavalliseen elämänmenoon ja elämänkaareen kuuluvia asioita. Virallisesti hyväksytyissä raamatunsuomennoksissa tekstinkohdan asu on hieman vaihdellut, mutta se ei ole ollut juuri täsmälleen siinä muodossa, jossa se tunnetaan sananpartena. Vuoden 1642 Bibliassa alku kuuluu: Kaikilla on heidän aikans, ja kaikilla, mitä taivaan alla aljetaan, on heidän hetkens. Luvun alkuun lisätyssä summaariossa, jossa selostetaan sisällön pääkohdat, teksti on kuitenkin ollut sananparren mukaisessa asussa esim. vuonna 1933 hyväksytyssä Vanhan testamentin suomennoksessa.    

Sananlaskujen kirja selittää maailman menoa

Raamatussa on Sananlaskujen kirja, ja monet muutkin Raamatun kohdat sisältävät tiiviiseen muotoon kiteytettyjä sanontoja, joita on pidetty yleisinä totuuksina tai jumalallisen viisauden ilmentyminä.

”Kirkon opettajat ovat aina arvostaneet sananlaskuja ja rikastaneet niillä puheidensa ja kirjoitustensa sisältöä”, Kaisa Häkkinen kertoo.

”Ensimmäisen suomalaisen sananlaskukokoelman julkaisi Paimion kirkkoherra Henrik Florinus vuonna 1702. Kokoelmansa esipuheessa hän ylisti Jumalaa, joka oli lahjoittanut ihmisille kyvyn ymmärtää maailman menoa ja luontoa ja selittää niitä taitavasti sananlaskujen avulla kaikille opiksi ja hyödyksi.”

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi