Kuva: Thinkstock
Sanapoliisi selvittää 3/5: ”Kaiken pahan alku ja juuri”
Moni meistä käyttää tehokeinona ilmaisussaan sanontoja, jotka ovat peräisin Raamatusta. Professori Kaisa Häkkinen kertoo muutamien yleisten, tehokkaina kielikuvina käytettyjen raamatullisten sanontojen taustoista.
”Itku ja hammasten kiristys”
Sanonta juontuu Matteuksen evankeliumin 22. luvusta, jossa kerrotaan kuninkaan järjestämistä häistä ja häihin kutsutuista vieraista. Heistä yksi ei ollut pukeutunut asianmukaisiin juhlavaatteisiin, ja hänet kuningas käski heittää ulos pimeyteen, jossa oli oleva itku ja hammasten kiristys. Nykysuomalainen sanoisi, että hampaita kiristellään, kun niitä purraan yhteen tuskan tai raivon vallassa, ja uusimmassa raamatunsuomennoksessa kohta onkin muotoiltu toisin: Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Sanontaan on kuitenkin vakiintunut kiristys, joka on peräisin jo Agricolan Uudesta testamentista.
”Hävityksen kauhistus”
Hävityksen kauhistus mainitaan Matteuksen evankeliumin 24. luvussa, jossa kerrotaan maailman lopun merkeistä kuten sodasta, nälänhädästä ja maanjäristyksistä. Kohdassa viitataan profeetta Danielin ennustukseen, joka löytyy Danielin kirjan 11. luvun 31. jakeesta. Daniel profetoi Pohjoisen kuninkaasta, joka hyökkää Etelään. Ensimmäisen eli vuoden 1642 suomalaisen Raamatun mukaan jakeen 31 loppuosa kuului seuraavasti: Ja hänen käsivartens pitää siinä oleman, ne saastuttavat Pyhän vahvistukses ja saattavat pois jokapäiväisen uhrin ja nostavat hävityksen kauhistuksen. Tämä tärkeä kohta oli painettu tavallista suuremmin kirjaimin, että se erottui muusta tekstistä.
Nykyisessä Raamatussa sotajoukot tulevat, saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen. Sama turmion iljetys on nykyään myös Matteuksen evankeliumissa, mutta se tuskin koskaan kiteytyy samanlaiseksi sananparreksi kuin ensimmäisen suomennoksen hävityksen kauhistus.
”Kaiken pahan alku ja juuri”
Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 6. luvussa todetaan nykyisen raamatunkäännöksen mukaan, että rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Vanhimmissa suomennoksissa on puhuttu pelkästään kaiken pahan juuresta, ja tämä ilmaus on ollut käytössä vielä vuonna 1938 hyväksytyssä suomennoksessa. Ilmeisesti kohta ei alkuperäisessä muodossaan ole kuulostanut tarpeeksi vakuuttavalta, joten Raamattua vapaasti siteerattaessa siihen on juuren rinnalle lisätty tehosteeksi alku. Suomalaisessa virkakielessä alku ja juuri ovat esiintyneet parina jo 1600-luvulta lähtien. Mallina on voinut olla ruotsin vastaava ilmaus roten och upphovet till något, joka on vieläkin vanhempi.
”Puhua kuuroille korville”
Raamatussa on useita kohtia, joissa puhutaan korvista, kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Esimerkiksi Hesekielin kirjan 12. luvussa todetaan uppiniskaisesta kansasta, että vaikka heillä on silmät, he eivät näe, vaikka heillä on korvat, he eivät kuule. Sanonnaksi kiteytynyt puhua kuuroille korville ei ole sellaisenaan suora sitaatti Raamatusta, vaan siinä ovat yhdistyneet Raamatun ajatus ja yleisesti tunnetun klassisen sananparren muoto. Esimerkiksi latinaksi tunnetaan sanonta Ad surdas aures canere, joka tarkoittaa kuuroille korville laulamista.
Raamatulliset tehokeinot
Raamattu ei ole kaunokirjallisuutta, mutta sen kielessä on paljon samoja piirteitä, joita käytetään tehokeinoina niin kaunokirjallisuudessa kuin arkipuheessakin. Tosin me nykysuomalaiset emme Kaisa Häkkisen mukaan enää tunne Raamatun tekstiä välttämättä niin hyvin, että pystyisimme heti tunnistamaan raamatullisten sanontojen alkuperän – eivätkä kaikki sanonnat Raamatussakaan toki ole enää siinä muodossa kuin ne ovat olleet ennen.
Suomenkielisen taidekirjallisuuden uranuurtaja Aleksis Kivi oli Raamattunsa lukenut. Hänen kielessään oli Kaisa Häkkisen mukaan runsaasti sanontoja ja rakenteita, joiden esikuvat oli saatu vuonna 1776 ilmestyneestä Bibliasta eli Vanhasta kirkkoraamatusta.
”Näille ilmauksille on aikanaan antanut voimakkaan lisävärityksen ihmisten tietoisuus siitä, mistä ne olivat peräisin ja mihin yhteyteen ne alun perin kuuluivat. Asiasisältönsä lisäksi ne olivat suoria viittauksia Raamattuun, kirjojen kirjaan, jonka sanaa ihminen ei voinut asettaa kyseenalaiseksi”, Häkkinen toteaa.
Lue sarjan ensimmäinen osa "Munaskuita myöten" tästä!
Sarjan toinen osa ”Itku pitkästä ilosta” luettavissa tästä!
Jaa tämä artikkeli: