Kuva: Thinkstock
Sanapoliisi selvittää 4/5: ”Viimeinen villitys”
Viimeinen villitys ei ole mikään kulovalkean lailla leviävä muoti-ilmiö tai muu kevyt hullutus, vaan jotain paljon vakavampaa. Professori Kaisa Häkkinen kertoo, mitä muutama Raamatusta peräisin oleva väkevä vertauskuva tarkoittaa.
”Pestä kätensä jostakin asiasta”
Jos ihminen pesee kätensä jostakin asiasta, se tarkoittaa, ettei hän halua enää puuttua siihen eikä vastata siitä omasta puolestaan, vaan ongelma annetaan muiden ratkaistavaksi. Sanonta perustuu maaherra Pontius Pilatuksen menettelyyn, kun hänen piti tutkia Jeesuksen syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Matteuksen evankeliumin 27. luvussa asia kuvataan seuraavasti: ”Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” Käsien pesemisestä tuli vertauskuvallinen teko, joka ilmaisi irtisanoutumisen ylivoimaisesta ongelmasta.
"Silmätikku, tikkuna silmässä"
Silmätikuksi voidaan nimittää jotakin kiusana tai vaivana olevaa asiaa tai kiusallisen huomion kohdetta. Sanonnan juuret johtavat 4. Mooseksen kirjan 33. luvun loppuun, jossa annetaan ohjeita maan valloittamista varten. Nykyisen raamatunkäännöksen mukaan asukkaat piti hävittää, koska muuten he pistäisivät valloittajia piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin. Vanhimmissa suomenkielisissä Raamatuissa kylkiin pistivät keihäät ja silmiin orjantappurat, joilla tässä yhteydessä tarkoitettiin orjantappuran piikkejä. Raamatussa ei siis puhuttu tikuista, mutta Johannes Wegeliuksen postillassa vuonna 1747 oli piikkien tai okaiden paikalla juuri silmäin tikku. Kansankielessä tikku on valittu sanontaan ehkä siksi, että se on Suomen oloissa helpommin ymmärrettävä vertauskuva kuin vanhojen Biblioiden orjantappura.
"Viimeinen villitys"
Viimeinen villitys saattaa tuoda nykysuomalaisen mieleen uuden, nopeasti leviävän muoti-ilmiön, joka saa ihmiset riehaantumaan ja toimimaan aivan järjettömästi, mutta alun perin on kysymys paljon vakavammasta asiasta. Viimeinen villitys löytyy Matteuksen evankeliumin 27. luvun lopusta, jossa kerrotaan Jeesuksen hautaamisesta ristinkuoleman jälkeen. Ylipapit ja fariseukset muistuttivat maaherra Pontius Pilatusta siitä, että Jeesus oli eläessään ollut villitsijä. Jos opetuslapset pääsisivät varastamaan hänen ruumiinsa haudasta, he voisivat väittää Jeesuksen nousseen kuolleista. Silloin viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Agricolan Uudessa testamentissa puhuttiin jälkimmäisestä villityksestä, ja tämä sanamuoto säilyi 1800-luvulle asti, mutta kun kalevalaisesta alkusoinnusta tuli ihailtu tyylikeino kirjakielessäkin, vanha sanonta sai uuden, tyylikkäämmän muodon.
"Varjella niin kuin silmäteräänsä"
Silmäterä eli pupilli on silmän keskellä oleva aukko, jonka kautta valo pääsee silmän sisään verkkokalvolle ja tuottaa näköaistimuksia. Silmäterä on näkemisen kannalta olennaisen tärkeä, joten sitä on syytä varjella mahdollisimman tarkkaan. Vastaavalla tavalla voi hartaasti suojella myös muita erityisen tärkeitä asioita tai olentoja. Viidennen Mooseksen kirjan 32. luvussa kerrotaan, kuinka Jumala löysi Jaakobin autiosta maasta ja varjeli kuin silmäteräänsä. Sama vertaus on ollut suomalaisissa Raamatuissa alusta alkaen.
Merkitykset muuttuvat
Kielelliset ilmaukset ovat monitasoisia ja usein myös monitulkintaisia. Sanoilla ja sanojen taivutusmuodoilla voi olla monia eri merkityksiä, mutta asia- ja lauseyhteys auttaa yleensä ratkaisemaan, mikä niistä milloinkin kannattaa valita.
”Tulkinnan kannalta järkevät vaihtoehdot tulevat mieleen helpoimmin. Merkitykset muuttuvat yleensä siihen suuntaan, että konkreettinen muuttuu abstraktiksi ja kirjaimellinen perusmerkitys vertauskuvalliseksi. Ihmisen on helpompi ottaa haltuunsa vaikeita käsitteellisiä asioita, jos hän voi verrata ja rinnastaa niitä arkipäivän konkreettisiin tekoihin ja tapahtumiin", Kaisa Häkkinen toteaa.
Vertauksen avulla esitetty asia on helpompi oppia ja muistaa, koska siihen liittyy omakohtaisia kokemuksia ja elämyksiä. Vertausten käyttö on Häkkisen mukaan tärkeä opettamisen muoto Raamatussa. Monet raamatulliset ilmaukset jatkavatkin edelleen elämäänsä arkipäivän kielenkäytössä aivan toisessa merkityksessä kuin ne ovat alun perin olleet Pyhässä kirjassa.
Lue sarjan ensimmäinen osa "Munaskuita myöten" tästä!
Sarjan toinen osa ”Itku pitkästä ilosta” luettavissa tästä!
Lue kolmas sarjan osa ”Kaiken pahan alku ja juuri” tästä!
Jaa tämä artikkeli: