Sanapoliisi selvittää 5/5: ”Koi syö ja ruoste raiskaa”
Kuva: Thinkstock

Kuva: Thinkstock

Sanapoliisi selvittää 5/5: ”Koi syö ja ruoste raiskaa”

Raamatusta on poimittu ilmauksia tehostamaan kieltä tai vertauskuvien väkevyyttä. Sanontoja selvittävän sarjan viimeinen osa esittelee tyyliltään erilaisten lausahdusten kirjoa.

Kielelliset tehokeinot:
”Häpeäpilkku”

Häpeäpilkku ei ole mikään konkreettinen pilkku tai tahra, vaan sillä viitataan johonkin häpeää tuottavaan, arvoa tai mainetta tahraavaan seikkaan. Alkuperäiset häpeäpilkut löytyvät 5. Mooseksen kirjan 32. luvusta jakeesta 5.  Nykyisessä Raamatussa se kuuluu seuraavasti: Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. Aiemmassa suomennoksessa vuoteen 1992 asti kohdassa puhuttiin häpeäpilkuista, jotka ovat vanhaa perua. Agricola ei suomentanut koko Raamattua, mutta tämän kohdan hän kuitenkin valitsi käännettäväkseen: Se nurja ja paha suku hänestä poislankeepi, he ovat häpiän pilkat ja ei hänen lapsians. 1700-luvun raamatunkäännöksissä häpiän pilkat tiivistettiin häpiäpilkuiksi.
 

Opettavaiset sananlaskut:
”Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu”

Juhlapuheissa ja kiitossanoissa ahkerasti viljelty sananparsi perustuu sanamuodoltaan ensisijaisesti Paavalin kirjeeseen roomalaisille. Sen 13. luvussa kerrotaan kristittyjen velvollisuuksista esivaltaa kohtaan. Verot ja tullit on maksettava asianomaisille ja esivaltaa on kunnioitettava.   Mikael Agricolan Uudessa testamentissa vuodelta 1548 kohta kuului: Antakaat – – niillen kunnia, joille kunnia tulee. Florinuksen sananlaskuissa se on kiteytynyt yksikölliseen muotoon Kunnia sille, jolle kunnia tulee. Nykyisessa Raamatussa on lyhyemmin kenelle kunnia, sille kunnia. Paavalin kirjeen taustalla on Jeesuksen ohje fariseuksille Matteuksen evankeliumin 22. luvussa. Siellä Jeesus sanoi vuoden 1642 Biblian mukaan: Antakaat keisarille, kuin keisarin ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat.


Vanhan Raamatun kieli vakiintuneissa sanontatavoissa:
”Koi syö ja ruoste raiskaa”

Vuorisaarnassaan Jeesus kielsi ihmisiä kokoamasta itselleen maallisia rikkauksia, koska niillä ei ollut pysyvää arvoa. Ensimmäisen suomalaisen Raamatun eli vuoden 1642 Biblian mukaan hän sanoi näin: ”Älkäät tavarata kootko maan päällä, kusa ruoste ja koit raiskaavat.” Raiskaaminen on vanhastaan tarkoittanut turmelemista ja haaskaamista, ja sitä se tarkoittaa tässäkin sanonnassa. Ruoste turmelee rautaa edelleenkin, ja koiperhoset ja niiden toukat ovat tunnettuja tuholaisia. Sen sijaan raiskaamisesta saattaa nykyihmiselle tulla ensisijaisesti mieleen väkisinmakaaminen, joka voidaan ymmärtää yhdenlaiseksi turmelemisen muodoksi. Uusimmassa raamatunsuomennoksessa kohta on varmuuden vuoksi ilmaistu toisella tavalla: ”Siellä (taivaassa) ei koi eikä ruoste tee tuhojaan.” Vääriltä mielleyhtymiltä vältytään, mutta ytimekäs alkusointu ruoste raiskaa on menetetty.


Väkevät vertauskuvat:
”Pukeutua säkkiin ja tuhkaan”

Kun nykypäivän suomalainen pukeutuu säkkiin ja tuhkaan, tarkoitetaan, että hän haluaa osoittaa suruaan tai katumustaan jollakin selvästi havaittavalla tavalla. Sanonnan juuret löytyvät Vanhasta testamentista, jossa se kuvaa kirjaimellisesti katumuksen osoittamista: katuja pukeutuu säkkikankaasta tehtyyn surupukuun, istuu tuhkaan tai tomuun ja sirottelee sitä päälleen. Nykyisessä Raamatussa puhutaan tomusta tai mullasta, esimerkiksi Esterin kirjan 4. luvun alussa Mordokai pukeutuu säkkikankaaseen ja sirottelee multaa hiuksilleen. Säkki ja tuhka ovatkin peräisin vanhemmista käännöksistä. Esimerkiksi vuoden 1642 Bibliassa Mordokai reväis vaatteens ja puetti itsens säkillä ja tuhvalla.   

Lue sarjan ensimmäinen osa "Munaskuita myöten" tästä!
Sarjan toinen osa ”Itku pitkästä ilosta” luettavissa tästä!
Lue kolmas sarjan osa ”Kaiken pahan alku ja juuri” tästä!
Sarjan neljäs osa ”Viimeinen villitys” luettavissa tästä!

Jaa tämä artikkeli: