Sankaruuden hinta
Hiihtoa vähemmän seuraavallekin ovat jääneet mieleen Lahdessa vuonna 2001 pidetyt MM-kisat, joissa kuusi suomalaista hiihtäjää jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. Nyt kisojen dramaattiset tapahtumat nähdään Arto Halosen ohjaamassa dokumentissa Sinivalkoinen valhe . Näin jälkikäteen koko tapahtumasarja huoltoasemalta löydettyine lääkelaukkuineen näyttää surkuhupaisalta.
Halosen ohella dokumentin käsikirjoittamiseen osallistuivat Jouni K. Kemppainen ja Kevin Frazier . He penkoivat maastohiihdon dopinghistoriaa 1970-luvulta alkaen. Tähän liittyen seurataan Lahden MM-kisojen ja vuonna 1998 alkaneen STT:n doping-oikeudenkäynnin uutisointia. Lisäksi haastatellaan urheilijoita, valmentajia sekä suomalaisia ja ulkomaisia doping-asiantuntijoita.
Halonen, Kemppainen ja Frazier ovat tehneet ison ja ansiokkaan työn. Työtä on lisännyt se, että dokumenttiin on ollut vaikea saada haastateltavia. Monet niistäkin, jotka ovat suostuneet, kieltävät mafiatyyliin kaiken. Entisistä valmentajista vain omaa mediapeliään pitänyt Kari-Pekka Kyrö kertoo selkeästi dopingin kuulumisesta järjestelmään. Viimeisimpinä todisteina siitä ovat hiihtäjä Jari Räsäsen ja entisen päävalmentajan Pekka Vähäsöyringin oikeudessa saamat tuomiot.
Dokumentin mukaan kiellettyjä aineita ja veridopingia on käytetty meillä hiihdossa jo useita vuosikymmeniä. Jopa lääketehdas Orionin epäillään osallistuneen Suomen Hiihtoliiton toimintaan. Veritankkausoppeja suomalaiset ovat vieneet Italiaan asti, josta todistaa italialainen dopingtutkija Alessandro Donati .
Dokumentissa ei juututa pelkästään kotimaisten hiihtopiirien ruoskimiseen vaan annetaan ymmärtää, että dopingia käytetään enemmän tai vähemmän koko hiihtomaailmassa.
Kaiken taustalla on se, että maastohiihto on rahakasta bisnestä. Tämän vuoksi osa hiihtäjistä suostuu käyttämään dopingia. Jos taas menestystä on tullut hiihdossa ja sen siivittämänä siviilielämässä, dopingin käytön myöntämisestä voisi olla liian kovat seuraukset.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: