Sano ja anna toisten sanoa
Vanha paavi päätti astua takaisin riviin. Hän lienee nähnyt, kuinka edeltäjäänsä riepoteltiin ihmisten edessä, vaikka voimat eivät enää vastanneet viran vaatimuksia. On hienoa, että paavi itse erollaan vahvisti oman inhimillisyytensä.
Kirkossa on hyvin paljon inhimillistä. Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun. Ihmiset ovat myös päättäneet, mitkä kirjoitukset Raamattuun tulevat. Niin ikään kristilliset uskontunnustukset ja opinkohdat ovat ihmisten kirjoittamia ja ihmiset ovat päättäneet, mitkä niistä ovat voimassa. Kirkon käytännöt ovat ihmisten luomia. Siitä, miten itse Jumala on näihin vaikuttanut, ollaan kovasti eri mieltä. Monista asioista, joita pidetään jumalallisina totuuksina, on tehty äänestyspäätös.
Jotkut haluaisivat yksimielisen ja yksiäänisen kirkon. Valitan, sitä ette koskaan tässä ajassa saa. Kirkossa, kuten kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä, on aina ollut ja on aina oleva erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Vaatimus kirkon ykseydestä on joskus härski vallankäytön väline, jolla pyritään vaientamaan toista mieltä olevat.
Kirkossa pitää olla kaikilla, niin jäsenillä kuin työntekijöillä, täysi sananvapaus. Siihen kuuluu oikeus puhua myös tyhmiä. Tyhmien puheiden oikea arvo osoitetaan puhumalla viisaampia, ei kieltämällä niitä. Tarpeettomat kiellot antavat tyhmien puhujille ansiotonta arvonnousua, kun ne synnyttävät vain sananvapauden marttyyreja.
Suomen luterilaisessa kirkossa ei ole paavia, mutta onpa tukku piispoja. Heidän sanomisiinsa suhtaudutaan usein tarpeettomalla vavistuksella. Toki heidän puheillaan on aseman antama erikoinen painoarvo, mutta suotakoon heillekin oikeus olla inhimillisiä ja puhua sydämensä kyllyydestä, jopa tyhmiä. Hienoa, että piispat ovat alkaneet osallistua keskusteluihin sosiaalista mediaa myöden. Mistään kotoisin ei ole, että ensin heitä vaaditaan keskustelemaan, ja sitten, kun he niin tekevät, sanotaan heti, ettei noin.
Kirkon työntekijöiden vaientamisyrityksiä perustellaan joskus sillä, ettei yrityksissäkään työntekijät voi puhua kuin johdon hyväksymällä tavalla. Suomen kirkko ei ole mikään yksinvaltaisesti johdettu yritys. Sen ihanteena ei ole olla ylhäältä holhottu yhteisö vaan avoin ja keskusteleva kansalaisten kirkko.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: