Sanoja surusta ja kaipauksesta

Sanoja surusta ja kaipauksesta

”Kovassa paikassa näet, kuka on rohkea, uskaltaa lähellä olla, pimeän kohdata.”

Kun on surua, ei jaksa paljon. Surevan luettavaksi tarkoitettujen tekstienkin on hyvä olla lyhyitä ja hahtuvankevyitä, mutta huolellisesti ajateltuja. Anna-Mari Kaskisen pieni kirja Lohdutuksen polulla tarjoaa läheisensä menettäneelle sanoja, joilla jäsentää koettua. Anne Emilia Laitisen akvarellit hengittävät samassa rytmissä tekstin kanssa.

Surevan lähellä on puhuttava hiljaa ja kuunnellen, enemmän aavistaen kuin julistaen, enemmän kysyen kuin vastaten. Kaskinen asettuu teksteissään surevan vierelle myötä eläen ja hienotunteisesti. Hän ei arkaile vaan on läsnä järkähtämättömänä kuin tarjoaisi olkapäänsä tueksi.

Jotkut tekstit ovat puhetta pois menneen kanssa, muistelua ja kiitosta, että rakas ihminen on elänyt rinnalla: ”Kiitän sinua kaikesta mitä olit. Että vain olit, ystäviäsi varten arjen kalliopohja.”

Pälvi Ahoinpelto
Anna-Mari Kaskinen: Lohdutuksen polulla. Kirjapaja 2013.

Jaa tämä artikkeli: