Säröjä joulussa
Joulun alla ilmestyvän kolumnin sisältö saa paineeni nousemaan. Miten ihmeessä pukea uusin sanoin hiljaa leijuvat hiutaleet, kuusileikit, rakkaiden lämpö ja jouluiset tuoksut? Miten kuvata koko kultainen joulu kunnioittaen herkkää juhlaa?
Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo.
Mutta sitten. Katse todellisuuteen. Terapiavastaanotolla joulu on tänäkin vuonna esillä kerta toisensa jälkeen, eikä totisesti sen kauneudesta käsin. Ystävissä, tuttavissa, lähipiirissä on samoja piirteitä. Ei joulu olekaan särötön, ei hengästyttävän herkullinen eikä rakkaudessa kylpevä.
Joulu on koditon, varpuseni onneton.
Mainosten ja kirjan kuvien superjoulussa punaposkinen perhe syö runsasta aattoateriaa suuren pöydän äärellä hymyt huulilla keikkuen. Rakkaus tihentää tunnelman, puhe porisee ja nauru helmeilee. Ulkona kimaltelee valkea maa. Täydellinen joulu on särötön.
En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Tosielämän joulu on säröinen. Koulujen joulujuhlien lisäksi monessa perheessä joulu on näytelmien aikaa. Näytellään rakastavaa perhettä, sulasopuista sukua ja lämpimiä välejä. Jouluna riidellään, itketään, juopotellaan ja nieleskellään lanttulooran ohessa surua sekä yksinäisyyttä. Puristetaan superjoulua sillä tehokkuudella ja perinteiden paineilla, että tuloksena on taattu paha mieli.
Näin sydämeeni joulun teen.
Superjoulua tuskin on tiedossa tänäkään vuonna. Ei joulu kuitenkaan täydellisyyttä vaadi, sillä se saapuu säröjenkin keskelle. Syvimmät säröt voimme väistää viettämällä joulua omannäköisesti, sydämessämme lähimmiksi kokemiemme kanssa. Pienemmät säröt saavat olla – joulu saapuu sittenkin.
Niin äänetön, niin äänetön on anti lahjan sen.
Sydämeen joulu hiipii monin tavoin: tuoksuin, mauin, katsein, sävelmin, tuntein ja ajatuksin. Aitoja kohtaamisia, armollista kynttilänvaloa, hetken syvää sopua, kylmiä kinkkuvoileipiä, lasten lahjariemua ja omia hiljaisia hetkiä. Niin on joulu kuin on elämä: sydämiä säröjen keskellä.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin.
Tule joulu kultainen.
Maaret Kallio
Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti (NACS) ja työnohjaaja.
maaret.kallio@vaestoliitto.fi
Jaa tämä artikkeli: