null Satakymmenen vuotta Bjurbölen meteorista

Hauholla lähestyvää meteoria kuvattiin näin: ”Valo oli niin kirkas kuin päivällä, ja sitten tuli niin äärettömän pimeä ettei voinut erottaa ympärillään seisojia. Kammottavalla mielellä katselivat ihmiset kohti ammottavaa tulevaisuutta; sillä moni luuli maailman lopun tulevan.” Kuva: Ensio Aalto

Hauholla lähestyvää meteoria kuvattiin näin: ”Valo oli niin kirkas kuin päivällä, ja sitten tuli niin äärettömän pimeä ettei voinut erottaa ympärillään seisojia. Kammottavalla mielellä katselivat ihmiset kohti ammottavaa tulevaisuutta; sillä moni luuli maailman lopun tulevan.” Kuva: Ensio Aalto

Satakymmenen vuotta Bjurbölen meteorista

Taivaalla nähtiin myöhään illalla 12.3.1899 suunnattomana tulipallona maahan syöksyvä meteori. Se iskeytyi lopulta jäähän Bjurbölessä Porvoon lähellä.

Sortokauden tunnelmissa meteoriin suhtauduttiin hyvin kunnioittavasti. Parasta oli olla suomalaisia kohtaan oikeamielinen tai muuten putoaa kuuma kivi päähän.

Entisaikana lapsia peloteltiin sanomalla, että pitää olla kiltti, muutoin Taivaan Isä pudottaa päähän kuuman kiven. Kuumalla kivellä tarkoitettiin ilmeisesti meteoria, joita liikkuu avaruudessa ja joskus putoaa maahan.

Raamatussa ei kuitenkaan puhuta kuumista kivistä eikä kovin paljon muistakaan taivaan ilmiöistä.

Nämä taivaan ilmiöt – meteorit ja komeetat eli pyrstötähdet – ovat herättäneet ihmisissä pelkoa ja kauhua, mutta myös ihailua.

Vuonna 1858 suomalaiset näkivät taivaalla upean Donatin pyrstötähden, josta Suometar-lehti kirjoitti:

“Kun tämä taivaallinen vieras, jonka tuttavuutta on saatu niin monena iltana nauttia, on nyt ijäiseksi ajoiksi jättämäisillään hyvästiä sekä pelkureille epäuskoisille että sen kauneuden ihailijoille, varmaan tuhannet silmät näinä viime iltoina pyytävät siitä muistoa. Harvoin saataneenkaan pyrstötähteä paljain silmin näin isona ja näin kauan katsella. Toivomme tämän pyrstötähden saaneen jäykimmätkin epäuskoiset jättämään kaikki turhat luulot, kuin ovat omin silmin saaneet nähdä, mitä siivoja kappaleita nämä luullut ´maailman lopun ennustajat ovat!”

Nykytiedon mukaan komeetat ovat aurinkoa kiertäviä lumen ja pölyn muodostamia taivaankappaleita. Auringon säteily irrottaa komeetasta hiukkasia, ja sen taakse muodostuu miljoonia kilometriä pitkä näyttävä häntä.

Joskus Maa-planeetta kulkee komeetan hännän läpi, jolloin nähdään loistavia tähdenlentoja. Marraskuussa 1885 Maa kulki Bielan komeetan hännän läpi, mistä kerrottiin sanomalehdissä etukäteen. Nuo tähdenlennot nähnyt henkilö kirjoitti: 

“Ei näyttänyt siltä, että yksikään tähti olisi ollut rauhassa noin kolmen tunnin aikana ennen puolta yötä. Ihmiset juoksivat ylös ja laumat laumain perästä kyläsissä seuduissa hämmästyneinä katselivat tähtien leikkimistä. Monet kävivät sisällä lisäämässä vaatteita yllensä, etteivät palelisi. Sää muutoin oli kaunis ja tyven. Tähtien liikehtiminen tapahtui kyllä joka suunnalle, mutta mielestäni tuntui siltä, että useammat liikkeet tapahtuivat itäpohjoisesta lännenetelään.”

Monet suhtautuivat tähdenlentoihin pelonsekaisella kauhulla.  Tuonkin tähdenlentoyön jälkeen kirkoissa käytiin enemmän kuin tavallisesti. 

Hyvin pienet avaruuden hiukkaset aiheuttavat nuo tähdenlennot. Suurempi avaruuden palanen putosi näyttävästi Suomeen vuonna 1899.

Silloin meillä elettiin sortokautta. Venäjän tsaarit Aleksanteri I:stä lähtien olivat pitäneet voimassa vanhat Suomen lait, jotka takasivat maallemme erikoisaseman keisarikunnassa.

Myös tsaari Nikolai II lupasi aluksi pitää Suomen lait voimassa. Venäläiset halusivat kuitenkin liittää Suomen tiiviimmin Venäjän yhteyteen. Suomen kenraalikuvernööriksi tuli Nikolai Bobrikov vuonna 1898.

Seuraavana vuonna Nikolai II allekirjoitti asiakirjan, jolla kumottiin juuri ne samat  Suomen oikeudet, jotka hän itse ja neljä tsaaria ennen häntä olivat vahvistaneet. Asiakirja tunnetaan helmikuun manifestina eli julistuskirjana, ja se tuli julkiseksi 18.2.1899.

Mieliala Suomessa oli synkkä.

Kolmisen viikkoa manifestin julkistamisen jälkeen tapahtui kummia. Sunnuntaina 12.3.1899 myöhään illalla nähtiin taivaalla suunnattomana tulipallona maahan syöksyvä meteori.

Hämeen Hauholla se koettiin näin:

”Valo näytti ensin pienemmältä, ja sitten vähitellen levisi ympäri taivaan, kunnes laski maata kohden, niin kuin olisi viidessä eri tempussa pudonnut alas, ja tuntui oikein lämmittävän. Valo oli niin kirkas kuin päivällä, ja sitten tuli niin äärettömän pimeä ettei voinut erottaa ympärillään seisojia. Kammottavalla mielellä katselivat ihmiset kohti ammottavaa tulevaisuutta; sillä moni luuli maailman lopun tulevan. Monen rinnasta pääsi varmaankin huokaus: Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni.”

Bjurbölessä Porvoon lähellä tulipallo iskeytyi ketään vahingoittamatta meren jäälle rikkoen sen. Kivi eli meteoriitti nostettiin merestä, saatiin talteen ja tutkittavaksi.

Sortokauden tunnelmissa siihen suhtauduttiin hyvin kunnioittavasti, ja se nähtiin merkkinä siitä, että  olisi parasta olla suomalaisia kohtaan oikeamielinen tai muuten putoaa kuuma kivi päähän.

Jaa tämä artikkeli: