— Kristityt voivat toimia myös yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden levittäjinä eikä kirkkojen tarvitse olla vanhoillisuuden linnakkeita, muistuttaa Eurooppafoorumin varapuheenjohtaja Enric Vilá.
Sateenkaariväki hakee kotipaikkaa kirkoista
Kaikissa Euroopan maissa kirkkojen piiristä löytyy jyrkkää vastustusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksille, mutta monissa kirkoissa asenteet ovat kuitenkin reilun vuosikymmenen aikana avautuneet.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema Euroopan kirkoissa kehittyy vähitellen paremmaksi yhteiskuntien muuttuessa suvaitsevaisemmiksi, todettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavassa ekumeenisessa Eurooppa-foorumissa, joka kokoontui Järvenpään kristillisellä opistolla.
Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty foorumi on 20 eurooppalaisen maan kristillisten homo-, lesbo-, bi- ja transseksuaalien toimintaryhmien yhteistyötaho, jolla on viralliset suhteet Kirkkojen maailmanneuvostoon.
Piispoilta tukea seksuaalivähemmistöille
Eurooppa-foorumissa saatiin piispoilta vauhtia maaliskuussa jätetyn Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet -mietinnön käynnistämään keskusteluun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta Suomen luterilaisessa kirkossa.
Järvenpäässä tervehdyspuheenvuoron pitänyt Espoon piispa Mikko Heikka totesi, että kristillisen sanoman tulisi rohkaista vaihtamaan viha rakkaudeksi ja pelko rohkeudeksi. Heikan mukaan kaikki ihmiset tulee tunnustaa osaksi Jumalan luomistyötä ja täydet ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle.
Myös Kuopion piispa Wille Riekkinen, joka puhui Helsingin yliopistolla järjestetyssä foorumin symposiumissa, otti voimakkaasti kantaa. Riekkisen mukaan on vain ajan kysymys, milloin täydet kotipaikkaoikeudet ja jäsenedut yhteiskunnassa ja kirkossa annetaan vähemmistöillekin.
— Minä toivon, että siihen päästään mahdollisimman pian, Riekkinen sanoi.
Vähemmistöjen asema vaihtelee
Riekkiselle luovutettiin symposiumissa kunniataulu tuoreesta nimityksestään homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettilääksi.
— Jos voin omalla toiminnallani olla poistamassa turhia pelkoja, niin mikä ettei, Riekkinen kommentoi.
Piispojen kannanotoilla on suuri merkitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan. Useissa Euroopan maissa vähemmistöjen oikeuksien eteneminen riippuu nimenomaan yksittäisten pappien ja piispojen asenteista.
Suopeimmat asenteet ja paras oikeudellinen tilanne löytyy Ruotsin ja Tanskan luterilaisista sekä Hollannin, Saksan ja Sveitsin reformoiduista kirkoista. Suomen tilanne on viime vuosina kehittynyt protestanttisten kirkkojen eturivin suuntaan.
Katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa ruohojuuritason avaramielisyys törmää jyrkkään viralliseen kantaan. Kiinnostavin tilanne on katolisessa Espanjassa, missä kirkko on joutunut mittaamaan suhdettaan vuonna 2003 hyväksyttyyn liberaaliin parisuhdelakiin.
Ihmisoikeusprojekti Itä-Euroopassa
Kaikissa maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan liittyy edelleen kiistanalaisuutta. Synkimmällään myös kirkot osallistuvat suoranaisen vihan lietsontaan.
Eurooppafoorumin kutsumana Järvenpäässä puhunut, armenialaista We for civic equity -järjestöä edustanut Karen Badalyan kertoo tulleensa kotimaassaan puukotetuksi neljä kertaa.
— Armenian apostolisen kirkon mukaan maassa ei ole olemassakaan mitään sellaista kuin homot ja lesbot. Voisi tietysti olla pahemminkin: naapurimaassa Iranissa homoudesta saa kuolemantuomion, Badalyan sanoi.
— Eurooppa-foorumilla ja sen jäsenyhteisöillä on kaikissa maissa vielä hyvin paljon tehtävää, totesi foorumin espanjalainen varapuheenjohtaja Enric Vilá.
Foorumi onkin muun muassa toteuttanut Itä-Euroopassa ihmisoikeusprojektia, jonka rahoittajina toimivat Norjan ulkoministeriö ja hollantilaiset kirkot.
— Joissain maissa tilanne on hyvin synkkä, toisissa valoisampi. Päämääränämme on tukea vuoropuhelun käymistä kirkkojen sisällä ja yhteiskunnassa. Juuri avoin keskustelu on arvokasta. Muutoksen käynnistämiseen tarvitaan ihmisten kasvoja ja kertomuksia, Enric Vilá sanoi.
Jaa tämä artikkeli: