Elävää kulttuuriperintöä kartutetaan wikiluetteloon. Kuva: Kuvakaappaus
Saunoja on kulttuuri-ihminen
Kulttuuri ei oikeasti ole mitään pönäkkää hienostelua.
Jos tarkkoja ollaan, olemme kaikki kulttuuri-ihmisiä. Se, joka nauttii saunomisesta, vaalii aineetonta kulttuuriperintöä. Samalla asialla on myös innokas sienestäjä, joka täyttää korinsa metsän antimilla jokamiehenoikeuden luvalla.
Aineeton kulttuuriperintö on mukana ihmisten arjessa. Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Sopimuksen toteuttamisesta vastaa Suomessa Museovirasto.
Koordinointi ja suunnittelu on asiantuntijoiden käsissä, mutta ihan tumput suorina ei meidän tavallisten kulttuuri-ihmisten tarvitse olla, sillä sopimuksen henkikin edellyttää, että yhteisöillä on keskeinen rooli aineetonta kulttuuriperintöä tunnistettaessa ja määriteltäessä. Elävä perinnehän ei säily elävänä, jos sitä ei harjoiteta. Tutkimukset ja asiantuntijaringit ovat hyvä juttu, mutta käytännön asiantuntemus on tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa ja juhlassa.
Museovirasto onkin alkuvuodesta avannut elävän perinnön wikiluettelon, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on yhdessä erilaisten ryhmien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen kanssa koota tietoja ja esitellä laajasti elävää aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa. Tarkoituksena on tukea yhteisöjen edellytyksiä harjoittaa ja siirtää elävää aineetonta kulttuuriperintöään sukupolvelta toiselle.
Ehdotuksia koottavaan listaan voivatkin tehdä yhdistykset, erilaiset yhteisöt tai yksityishenkilöiden ryhmät. Kaupallista etuja ajavat tahot ja poliittiset järjestöt eivät sen sijaan voi ehdotuksia tehdä.
Luettelo on vasta aluillaan, mutta yhtä ja toista sieltä löytyy saunomisen ja jokamiehenoikeuden lisäksi. Esimerkiksi suomalainen tango, Mikkelin markkinat, juhannuksen vietto, polttopallo ja räsymaton kudonta.
Lue lisää aiheesta:
Jaa tämä artikkeli: