Jumalan totuuden alla. Kipa-päähine muistuttaa rabbi Simon Livsonille, että juutalaisuus on Jumalan käskyjen mukaista elämää. – Tämän päivän ihminen ajattelee rationaalisesti ja haluaa itse päättää totuutensa. Juutalaisuuteen kuuluu se, että yritämme ymmärtää Jumalan totuutta ja tehdä hyvää toisille ihmisille.
Savolainen rabbi
Helsingin juutalaisten tuore rabbi Simon Livson toivoo seurakunnalleen elinvoimaista tulevaisuutta.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
Heinäkuussa aloittanutta kolmekymppistä rabbia on ehditty viime kuukausina kuvata ja haastatella kerran jos toisenkin. Syy kiinnostukseen on selvä: Livson on Helsingin juutalaisen seurakunnan kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen rabbi. Tammikuussa hänestä tulee lisäksi koko Suomen ylirabbiini – käytännössä sekä Helsingin että Turun juutalaisten seurakuntien ainoa rabbi.
Helsingin ensimmäinen synagoga perustettiin vuonna 1870 Siltasaareen, ja nykyinen valmistui 1906. Suurin osa Livsonin edeltäjistä on ollut kotoisin ulkomailta. Nyt seurakunnalla on rabbi, jonka suku on asunut reilut sata vuotta Helsingissä.
– Seurakuntalaisten on helpompi tulla puhumaan minulle, koska puhun suomea ja ymmärrän suomalaista kulttuuria. Toimin yhteisömme edustajana myös ulospäin, joten siinäkin suomalaisuus on eduksi, Livson sanoo.
Useimpien suomenjuutalaisten sukujen tapaan Simon Livsonin esi-isät tulivat maahan tsaarin armeijan matkassa. Pakkovärvätyt juutalaiset palvelivat armeijassa 25 vuotta. Juutalaissotilaat anoivat tsaarilta lupaa jäädä palveluksensa jälkeen Suomeen, lupa irtosi ja niin tänne syntyi juutalaisyhteisö.
Livson kuuluu alun perin valkovenäläiseen sukuun. Hän itse on kuitenkin kasvanut suomenjuutalaiselle varsin epätyypillisessä maankolkassa, Pohjois-Savossa.
Livson syntyi helsinkiläisten vanhempien lapsena Jerusalemissa. Kun hän oli seitsemänvuotias, perhe muutti Korpijärven kylään Varpaisjärvelle. Isä Ariel Livson , luontoa rakastava arkeologi ja matkaopas, halusi viljellä maata. Paljasjalkainen kulosaarelainen osti Itälahden tilan, johon kuului vanha hirsitalo sataneliöisine tupineen.
– Menin Korpijärven ala-asteelle ummikkona heprean puhujana. Lasten tapaan sopeuduin nopeasti. Opin suomen kielen ja Savon murteen parissa kuukaudessa, Livson muistaa.
Ylioppilaaksi päästyään Livson muutti Helsinkiin, kävi armeijan Haminassa ja opiskeli neljä vuotta Porvoossa tradenomiksi. Kaupallista alaa päntätessään hän ei osannut aavistaakaan, että päätyisi rabbiksi.
– Lapsuudenkodissani juutalaisuus näkyi kiinnostuksena juutalaiseen kulttuuriin ja historiaan sekä Israeliin. Uskonto oli esillä hyvin vähän, emme sytyttäneet edes sapattikynttilöitä. Juhlista poimittiin parhaat palat, kuten hanukan vietto ja pesach- eli pääsiäisateria.
Juutalaisuuden uskonnollinen puoli ja juutalaista elämää säätelevä laki alkoivat kiinnostaa Livsonia vasta, kun hän tutustui Helsinkiin muuttaneeseen amerikkalaiseen perheeseen. Perhe edusti ultraortodoksista Chabad Lubavitch -suuntausta.
– Perhe eli juutalaisen uskonnollisen lain mukaan. Heille juutalaisuus ei ollut vain kulttuuria tai tapa. Se teki minuun suuren vaikutuksen.
Livson alkoi lukea juutalaista uskontoa ja lakia koskevia kirjoja. Se huomattiin myös juutalaisessa seurakunnassa. Opintojen päätyttyä synagogan portilla vartijana työskennelleeltä Livsonilta kysyttiin, haluaisiko hän opiskella seurakunnan tuella rabbiksi Israelissa ja palata sitten töihin Helsinkiin.
Rabbiopinnot veivät Livsonin ensin neljäksi vuodeksi Israeliin Efratin kaupunkiin ja sitten kahdeksi vuodeksi New Yorkiin, joka on yksi juutalaisuuden keskuksista maailmassa. Opinnoissa keskityttiin erityisesti Talmudin eli juutalaisuuden suullisen tradition opiskeluun. Juutalaisuuden mukaan Mooses sai Siinailla Jumalalta sekä kirjoitetun Tooran että suullisen Tooran, josta myöhemmin muodostui Talmud.
– New Yorkissa opintoihin kuului myös paljon käytännön harjoituksia. Saimme opetusta niin puhetaidossa kuin psykologiassa, sillä rabbi on työssään tekemisissä ihmisten kanssa paljon.
Viime keväänä Livson muutti Suomeen israelilaisen vaimonsa Sivanin ja kohta kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. Kesästä lähtien rabbin työhuoneen ovi on käynyt tiuhaan synagogan pohjakerroksessa Malminkadulla.
Rabbin työhön kuuluu niin seurakuntalaisten elämänkaareen kuuluvia tilanteita syntymästä hautajaisiin, puheita sapattijumalanpalveluksissa kuin elintarvikkeiden kosher-todistusten myöntämistä.
– Oveni on aina auki. Saan olla mukana seurakuntalaisteni iloissa ja suruissa, opettaa ja oppia. Rabbin perimmäinen tehtävä on auttaa seurakuntaa menestymään henkisesti ja hengellisesti sekä tuoda ihmisten elämään merkitystä ja turvaa. Nautin tästä kaikesta, Livson sanoo.
Juutalainen yhteisö on Suomessa hyvin pieni, alle 1 500 henkeä. Viime vuosina määrä on ollut hienoisessa kasvussa syntyvyyden ja kansainvälistymisen vuoksi. Etenkin israelilaisia ja venäläisiä maahanmuuttajia on lukuisia. Livson pitää tärkeimpänä kysymyksenään sitä, kuinka saada yhteisö pysymään elinvoimaisena.
– Suurin haaste on luoda uutta yhteisöllisyyden tunnetta, löytää henkilökohtaisempi kontakti seurakuntalaisiin ja saada heidät kiinnostumaan siitä, mitä on olla juutalainen. Toivon, että nuoret ja nuoret aikuiset löytäisivät seurakunnan yhteyteen, sillä ilman heitä juutalaisuus sammuu.
Helsingin ja Turun seurakunnat ovat perinteen puolesta ortodoksijuutalaisia, mutta suurin osa jäsenistä on varsin maallistuneita. Päivänpolttavat kysymykset liittyvät Livsonin mukaan perheisiin, lapsiin ja nuoriin.
Vain reilu kolmannes suomenjuutalaisista lapsista käy juutalaista koulua. Seka-avioliittoja on paljon ja assimilaatio vahvaa. Livson tarkentaa, ettei toisin uskova aviopuoliso ole juutalaista huonompi. Kyse on käytännön ristiriidoista, joita kaksi eri perinnettä voi aiheuttaa.
– Monet vanhemmat siirtävät vastuun lapselle: hän saa täysi-ikäisenä valita, mikä on hänelle parasta ja kumman vanhemman uskonnon haluaa omaksua. Mutta mitä lapsen kasvatus on, ellei sitä että vanhemmat päättävät nyt, mikä hänelle on hyväksi?
Rabbi on huolissaan juutalaisen perinteen välittymisestä tuleville polville.
– Juutalaisuus on säilynyt halki vuosituhansien pitämällä kiinni traditiosta, mutta nyt se lipsuu käsistämme. Esivanhempamme taistelivat, että saivat edes kotona pitää kiinni juutalaisuudesta. Monilla nykyjuutalaisilla ei ole enää palavaa tarvetta säilyttää perinnettä.
Ympäröivän kristityn enemmistön ja juutalaisen vähemmistön suhde on Livsonin mukaan Suomessa myönteinen ja terve, joskin juutalaisyhteisön pienuudesta johtuen monen kristityn osalta melko etäinen. Rabbi toivoo, että jatkossa suhde voisi muuttua läheisemmäksi.
– Tavoitteenani on luoda mahdollisimman paljon yhteistyötä kristittyjen kanssa. Otan mielelläni vastaan kutsuja seurakuntiin ja saan toivottavasti myös kristittyjä vieraita synagogaan.
Livson muistuttaa, että kristinuskolla ja juutalaisuudella on yhteisten juuriensa vuoksi enemmän yhteistä kuin ensivilkaisulla vaikuttaisi. On totta, että yhteisiä pyhiä kirjoituksia tulkitaan hyvin eri tavalla, eivätkä juutalaiset pidä kristittyjen tavoin erinäisiä Vanhan testamentin profeettatekstien kohtia ennustuksina Jeesuksesta. Siitä huolimatta Livson ei näe mitään vikaa siinä, että kristityt ovat omineet juutalaisten Tooran, profeetat ja kirjoitukset Vanhaksi testamentikseen.
– On vain hyvä, jos joku omaksuu nämä runsaat viisaudet itselleen, hän perustelee.
Ongelmallisena rabbi pitää lähinnä sitä, jos kristityt omivat myös juutalaisten aseman Jumalan edessä.
– Osa kristityistä edustaa korvausteologiaa, jonka mukaan juutalaisten asema Jumalan omaisuuskansana on vanhentunut ja siirtynyt kristityille. Pidän rakentavampana näkemystä, jonka mukaan juutalaisilla on kristittyjen rinnalla oma erityinen ja muuttumaton suhteensa Jumalaan.
On parempi etsiä yhdistäviä tekijöitä kuin kiistellä ensimmäisistä paikoista. Livsonin mukaan jopa Uudessa testamentissa on paljon kristityille ja juutalaisille yhteistä.
– Suuri osa siitä, miten Jeesus puhuu laista ja elämästä, on kuin suoraan Talmudista. Jeesus tunsi kirjoitukset ja suullisen perinteen tarkkaan. Tämä on hyvä lähtökohta vuoropuhelulle, jossa kuunnellaan toisiaan. Keskustelu ei tarkoita sitä, että omaa uskontoa pitäisi muuttaa. Kaikilta voi oppia jotakin. Tieto on aina hyväksi.
Jaa tämä artikkeli: