Tuore Suomen mestari Rasmus Mäntymaa: ”Se vei metelin pilviin, se toi kyyneleet silmiin. Kuin sievä näyttelijätär se tarttui filmiin. Se oli huomattavan älykäs ja naisetkin hurmasi. Vei toiveemme ylemmäs ja helpotti kummasti. Kuin huumeet ja haaveet se miehen sekoittaa. Yhden, kun pääse lataan, pakko lisää saalistaa. Se oli maali.” Kuva: Sirpa Päivinen
Se oli Maali
Helsinkiläinen uskonnonopettaja Rasmus Mäntymaa on uusi Rocklyriikan Suomen mestari.
Mestaruudesta kisailtiin huhtikuussa. Finaaliin oli valittu esitettäväksi 171 sanoituksen joukosta kuusi tekstiä. Matti ”Sere” Huhdan, Pekka Ruuskan, Kauko Röyhkän ja Heikki Salon raati valitsi voittajaksi Rasmus Mäntymaan sanoituksen Maali: ”Se kertoo pojan ja miehen maailmasta maalin tekemisen riemun kautta, ja siinä on oivaltavaa ja kypsää sanankäyttöä.”
Tuore mestari on väsännyt lauluja poikavuosista lähtien.
– Alkuun sanoitukset olivat toisarvoisia. 16-vuotiaana purin teksteihin maailmantuskaa. Ensirakastumisten myötä niihin siirtyi aitoja sieluntiloja. Bob Dylaniin tutustuminen antoi rajattoman vapauden tunteen: Mistä tahansa voi tehdä tekstejä!, Rasmus Mäntymaa, 33, kertoo.
Hän keikkaili paljon teologian opiskeluvuosinaan. Soittokaverien aikataulut kiristyivät opiskelu-, työ- ja perhekiireiden takia.
– Tuli naimisiinmeno, lapset ja koko tämä keskiluokkaistumiskuvio. Yritin käydä rutiininomaisesti päivätöissä ja keskittyä kotielämään, mutta laulut puskivat aina pinnalle.
– Kisaan osallistuin, kun tuli olo, että jotain on tehtävä näille lauluille, jotka eivät jätä rauhaan… Olen kuitenkin vanheneva ihminen, huokaa Tapaninvainiossa perheineen asuva, vaihtuvien bändiviritelmien veteraani.
Voitto antoi uutta potkua. Miehellä on nyt oman, ”hiljaisilla tulilla kypsyneen” levyn lisäksi suunnitteilla gospellevy muusikkoystävänsä Marzi Nymanin kanssa. Levynteon on tarkoitus olla heille hengellinen prosessi, kuin retriitti.
– Suomessa hengellinen ja muu elämä on karsinoitu erilleen. Minulle koko elämä nivoutuu yhdeksi laajaksi ja kirjavaksi olemisen tavaksi. Laulan iloisena mylläkkänä kaikesta, mitä on mielessä. Bob Marleykin voi samassa säkeistössä puhua jalkapallosta, naisista, yhteiskunnallisesta tilanteesta ja Jumalasta, Mäntymaa pohtii.
Hän tunnustautuu avaran kansankirkollisuuden kannattajaksi: kaikkea on voitava ajatella ja puhua vapaasti.
Vaihtoehto ranteenviiltelylle
Rasmus Mäntymaan varhaisten ihanteiden Ismo Alangon ja Jussi Hakulisen tekstit olivat tummasävyisiä. Heikki Salo ja J. Karjalainen vakuuttivat, että lauluja voi tehdä hilpeämmistäkin teemoista.
Lyriikkakisan 171 sanoituksesta vain kaksi oli elämäniloisia. Voittoisa Maali syntyi kun Suomi pelasi Olympiastadionilla Turkkia vastaan. Futisfani virittäytyi tunnelmaan potkimalla koko päivän palloa. Silloin kun toivo vielä turhaan eli, sanoitus virtasi mieleen spontaanisti säkeistökaupalla:
”Se oli taitoa ja taikaa, pelattu jo yliaikaa, kuka ikinä sen saikaan, sai katsomon raikaan, se oli kaunis kuin nainen, yhtälailla oikkumainen. Mitä enemmän vain kirveltää on toinen samanlainen. Se oli Platiniin tai Peleen tai Jari Litmasen. Aina kun verkkoihin menee on aika juhlien. Se oli maali…”
Samana synkeänä iltana Suomi koki hirmuisen pettymyksen tuhraamalla 2–0 johdon 4–2 tappioksi. ”Se oli jumalan käsi, se oli ovela kuin piru, suurempi kuin elämäsi ja livahti kuin liru. Se oli puolustuksen moga, joku vei ne kahville…”
Tappioihin tottuneen tuhansien murheellisten laulujen maan laululyriikasta suurin osa on masentuneen mollivoittoista. Tekstit välittävät ”shokeeraavan usein ranteenviiltelyfiiliksiä”. Yleisimmät teemat ovat kaipuu ja yksinäisyys, ero rakkaasta ja jätetyksi tuleminen.
– Asuin lapsena Saksassa ja Englannissa. Kun muutin Suomeen 12-vuotiaana, huomasin että hienon maamme kääntöpuolena on kova kulttuuri: Koskenkorva, kirosanat ja kaamos ovat tehneet tehtävänsä.
– Ihmisten tapa olla tekemisissä toistensa kanssa voisi olla hilpeämpi, hyväksyvämpi ja kannustavampi. Tahtoisin välittää lauluissani arjen ja elämän iloa, ja jotain mikä pistää ajattelemaan missä mennään – ja missä on maali.
Jaa tämä artikkeli: