Tahtoo tähdeksi. Aisha Abdullah (Joanna Harti) tahtoo Idols-tähdeksi, mutta taipaleella on monta mutkaa ja estettä.
Se on etnopornoa
Jos America Vera-Zavalaa on uskominen, meissä on enemmän pornosta kiinnostuneita kuin huomammekaan. Etnopornolla hän tarkoittaa sitä kiihkoa ja paheksuntaa, jolla islaminuskoisiin kansalaisiin ja maahanmuuttajiin suhtaudutaan: niillähän on kunniaväkivaltaa, tytöt eivät saa mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa ja perheväkivalta on normikäytössä. Kaikkihan sen tietävät.
Vera-Zavala on ruotsalainen kirjailija, aktivisti ja poliitikko. Hänen isänsä on chileläinen ja äiti perulainen. Petra Vehviläisen ohjaamassa Vera-Zavalan Etnoporno -näytelmässä nuori nainen Aisha Abdullah (”Elävä Jumalan palvelija”) haaveilee julkkikseksi pääsystä, haluaa olla tavallinen. Hän ei tahdo olla hyvää tarkoittavien sosiaaliprojektien kohde, miehien määrittelemä eikä uskonnollisempi kuin onkaan. Hänen äitinsäkään ei tullut Ruotsiin ”mullaheita kuuntelemaan”.
Aisha tuskailee Idols-kisan ilmoittautumispapereiden kanssa, kiehahtaa veljensä nettiuskovaisuutta ja maalaa riemukkaan fantasian naisten vapautusliikkeestä, jossa ei kansallisuuden perään kysellä. Naisten Vallankumouksellinen Yhteisrintama Seksuaalisuuden ja Poliittisen vapauden puolesta (NVYSP) ottaa miehet kiinni ja panee heidät miettimään syntejään, kunnes tunnustavat.
Nuoren naisen haaveilu ja kasvava halu kapinaan vuorottelevat. Joanna Haartti tekee Aishana riemukkaan roolin. Ei ole helppo homma olla puolentoista tunnin ajan yksin Omapohjan pienellä näyttämöllä, kun katsojat seuraavat joka hetki neljästä suunnasta näyttelijän pienintäkin liikahdusta.
Voi hyvin kuvitella, että kuin monologi saa muutaman esityskerran, se vapautuu lentoon entisestään. Jo nytkin se nosti yleisössä hilpeät naurut ja sai aavistamaan, millaista saattaa olla maahanmuuttajan osa ruotsalaisessa kansankodissa – ja meillä.
Marja Kuparinen
Jaa tämä artikkeli: