Se on maku, joka ratkaisee
Jaana Koikkalainen leipoo keittiössään upeita tilauskakkuja, mutta teemakakut eivät ole hänen juttunsa. Kuva: Jani Laukkanen

Jaana Koikkalainen leipoo keittiössään upeita tilauskakkuja, mutta teemakakut eivät ole hänen juttunsa. Kuva: Jani Laukkanen

Se on maku, joka ratkaisee

Juhlakakkujen kuuma sesonki on käsillä. Vapaan kakuntekijän Jaana Koikkalaisen tyyliin ei kuulu pipertäminen.

Jaana Koikkalainen, 53, pitää selkeydestä.

– Mun kakut on rouheita ja rehellisiä peruskermakakkuja. En tykkää pipertää. Mun mielestä maku on tärkeintä. En tee kuppikakkuja enkä teemakakkuja, jotka on nyt kovaa huutoa.

Teemakakut ovat yksilöllisesti, juhlan teeman tai päivänsankarin harrastuksen mukaan mielikuvituksellisesti koristeltuja kakkuja.

Koikkalainen ei myöskään seuraa leivontablogeja. Hän tekee mieluummin omia juttuja. Myös yrittäjä-sanaa hän vierastaa, vaikka on ollut vapaa kakuntekijä ja keitraaja eli catering-palvelujen tarjoaja jo kahdeksisen vuotta.

– Tämä on niin kivaa, etten ajattele tätä työnä. Tämä on mun elämäntapani. Mutta kyllä mä yritän ja touhuan koko ajan. Ja olen nopea.

Kakkuja tilataan eniten marras-joulukuussa ja toukokuussa. Ennätys oli pari vuotta sitten, kun kakkumaakarilta tultiin lakkiaispäivänä hakemaan 12 erilaista makeaa ja suolaista kakkua.

Koikkalainen kertoo aloittavansa leipomisen aina kaksi päivää ennen h-hetkeä, jotta täytteet ehtivät muhia. Koristelu tapahtuu tarjoilupäivänä. Nyt hän tarjoaa vierailleen tasapintaista, mansikoilla koristeltua tuorejuustosuklaakakkua seitsemännen kerroksen kodissaan Vuosaaressa. Kakku vie sanat suusta.

Kosmoksesta Marskiin

Käytännön koulutus on Jaana Koikkalaisen mielestä leipojalle ja kokille kaikkein tärkeintä. Hänellä on paksu nivaska työtodistuksia alle 18-vuotiaasta lähtien. Kokemusta on kertynyt niin kölvin (perunankuorijan) ja kokin kuin kylmäkönkin töistä.

Ensimmäinen harjoittelupaikka oli ravintola Kosmoksessa, ja se meni hyvin.

– Hyvälle löytyy aina töitä. Olen ollut Marskissa, Mustassa Hevosessa, Mestaritallissa, Pöyryllä...

– Unelmapaikka oli, kun Kosmoksesta soitettiin myöhemmin ja minua pyydettiin sinne kylmäköksi. Edesmenneen Katri Hepolammin kanssa haettiin aina lauantaisin kalat Kauppahallista. Tykkään tehdä kylmiä edelleenkin: alkuruokia, salaatteja, jälkiruokia.

Lämpimiin ruokiin hän sen sijaan suhtautuu viileämmin.

– Ruokaravintolakokin työstä sain tarpeekseni. Bongikello raksuttaa, tulee kymmenen hengen seurue ja kaikki tilaa eri lajia. Se on rankkaa.

Hiukopalaa Tanssii tähtien kanssa -ryhmälle

Vapaana keitraajana lämpimät ruuat toki hoituvat edelleen. Jaana Koikkalainen on ollut esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa -tuotantoryhmän muonittajana Herttoniemen filmistudiolla neljä vuotta.

– Aamupala, lounas, iltapala. Koko ajan on myös oltava närkkistä, välipalaa. Tykkään tehdä kaiken yksin. Samalla telkkarista näkee saliin, jossa tanssijat harjoittelevat. On hienoa seurata heidän kehittymistään.

Vuosaaren kodissaan kakuntekijä on viihtynyt jo 30 vuotta ensin äitinsä, nyttemmin avopuolisonsa Ramin, Melina-tytön ja Norris-koiran kanssa. Ikkunoista näkee metsiin ja merelle, ja koti on putkiremontin jäljiltä kuin uusi: valkoista, sinistä ja uusvanhoja puukaappeja, sydänkakkumuotteja.

Parasta Vuosaaressa on meri.

– Meillä on moottorivene, Rinssi. Juhannuksena mennään Bodön saareen, jossa pidetään perinteiset nyyttikestit. Ramilla on myös moottoripyörä, ja sillä kierrellään ympäri Suomea.

Moottoripyöräkypärät koristavat kaapin päällystä eteisessä.

P.S.

En syö omia leivonnaisiani enkä laita kotona ruokaa. Jos Rami ei laittaisi, kuoltaisiin nälkään.

Haaveenani on oma piha.

Välillä käyn kaupungilla katselemassa kahviloiden vitriinejä.

Jaa tämä artikkeli: