Se on sittenkin uskon asia
Olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa Vuosaaren seurakuntaneuvostoon. Aluksi olin täynnä ideoita, millä tavoin haluaisin uudistaa seurakuntaa ja saada kirkosta eroamisen loppumaan. Nyt on idealismi alkanut hiipumaan.
Kirkon asema on hieman epätoivoinen tällä hetkellä. Kirkkomme pitäisi uudistua ulkoapäin tulevan painostuksen takia. Kirkon sisällä taas pyritään pitämään kiinni ”puhdasoppisuudesta”. Se taas antaa läheltä seuraavalle ulkopuoliselle tunkkaisen kuvan kirkon piirissä toimivien tarkoitusperistä. Painostusta, peiteltyjä uhkauksia, eristämistä ja niin edelleen. En ihmettele, miksi kirkkomme voi pahoin. Kun sen pitäisi seurata yhteiskunnan muutosta, se kääntyykin entistä enemmän sisäänpäin.
Kun olin Vuosaaren kirkon vaalipaneelissa, meiltä ehdokkailta kysyttiin suhtautumista tasa-arvoiseen avioliittoon ja maahanmuuttajien sijoittamiseen maahamme. Näissä kysymyksissä äänestin listamme arvomaailmaa vastaan. Ryhmässämme vastustetaan tasa-arvoista avioliittoa mutta kannatetaan islamisoitumista, joka on ainakin minulle kristittynä kammottavaa.
Olen miettinyt vakavissani sitäkin vaihtoehtoa, että onko tarpeen enää ylipäänsä ylläpitää kirkkoa ja valtiota yhdessä, vai pitääkö ne erottaa toisistaan, ellei kirkkomme pysty uudistumaan nykyaikaiseksi toimijaksi. Kirkkomme pitää siis valita kumman puolen se valitsee, ja sen jälkeen erottaa toisistaan nämä vanhoilliset ja uudistusmieliset, omiksi erillisiksi yhteisöikseen.
Kirkolla on tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä, mutta tarvitaanko nykyaikana kaikkia niitä? Seuraavilla kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin valittavilla luottamushenkilöillä on vaikutusvaltaa kirkon suunnan muuttamiseksi. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, siksi se on sittenkin uskon asia.
Jukka Wallin
Jaa tämä artikkeli: