Sehän on pasuri!
Aina jotain. Särkikaloihin kuuluvan Pasurin onkinut Ahmed Turki osaa iloita pienestäkin saaliista. – Alamittaiset kuhat tulee vapauttaa ja kalastusluvat pitää hankkia, hän muistuttaa.

Aina jotain. Särkikaloihin kuuluvan Pasurin onkinut Ahmed Turki osaa iloita pienestäkin saaliista. – Alamittaiset kuhat tulee vapauttaa ja kalastusluvat pitää hankkia, hän muistuttaa.

Sehän on pasuri!

Helsingin rannoilta saa mainioita kalansaaliita.

Teksti Tommi Sarlin
Kuvat Esko Jämsä

Mustikkamaalla onkensa veteen laskeva Ahmed Turki tietää, että Helsingissä kannattaa käydä kalassa. Turki on kalastanut näillä rannoilla jo neljännesvuosisadan.

Esimerkiksi Mustikkamaata ympäröiviltä vesiltä löytyy monipuolisesti erilaisia särkikaloja, kuhaa ja ahventa. Hyvällä onnella saattaa tulla myös kirjolohi tai karppi, joita on istutettu Vanhankaupunginlahteen.

Turkin tyttäret Linda (4), Chayma (9) ja Jelila (11) ovat myös innokkaita onkijoita. Perhe ottaa usein grillin mukaan rannalle, ja paistaa kalat tuoreeltaan.

– Ahven on paras. Valmistan sitä kotona tunisialaisittain niin, että paistetussa kalassa on valkosipulitahnaa, pippuria ja suolaa. Myös savustettu ahven on herkkua, Turki kehuu.

Onkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja se onnistuu vähäisin varustein. Ahmed Turkin tapaiset, kokeneet onkimiehet käyttävät ohuita, noin 0,16 millin siimoja, ja solakoita kohoja.

Koukkukoko on numero 6, jos käytetään syöttinä matoa tai maissia. Kärpäsentoukilla koukku on pienempi ollen kokoa 12–14.

Onget painotetaan lyijyhauleilla niin, että kohosta näkyy vedessä vain sen tappi. Silloin kohon vastus vedessä on pienimmillään, ja onkija voi tartuttaa varovaisimmatkin kalat.

Autokorjaamoyrittäjänä toimiva Ahmed Turki aloitti kalastamisen Lauttasaaressa, jossa mato-onkijalle tulivat tutuiksi niin lahna, ahven, siika, kuha, hauki kuin taimenkin.

Sittemmin hän on ostanut myös veneen, jolla hän uistelee Vanhankaupunginlahdella ja Mustikkamaan ympäristössä.

Kalastamaan Turki oppi 9-vuotiaana isältään, joka onki Välimerestä kuhan ja ahvenen sukulaisia jopa 12 metrin syvyydestä.

Mustikkamaan rantaan kaartaa veneellä Turkin kaveri Hamouda M’Sakni, jolla on näytettävää. Hän nostaa laiturille kolme kuhaa, joista suurin painaa arviolta 2,5 kiloa.

– Sain kalat aamulla seitsemän aikaan Vanhankaupunginlahdelta. Kalat ottivat salakkaa muistuttavaan vaappuun.

M’Sakni on kalastanut Helsingin vesillä jo 40 vuotta.

– Kalastan joka päivä. Yleensä lähden kalaan illalla yhdeksän jälkeen. Aamukin on hyvää aikaa, eläkkeellä oleva M’Sakni kertoo.

Saaliit hän käyttää heti tai pakastaa.

– Kuhafile säilyy vakuumipakkauksessa hyvänä puolikin vuotta. Vien kalaa myös kaverilleni, M’Sakni sanoo.

Kalakaverinsa ja perhetuttunsa Pentti Rantalan kanssa Ahmed Turki päättää siirtyä Kivinokkaan. Pysähdymme kahville idylliseen kahvilaan, jossa on uunituoreita munkkeja. Turki ei ota mitään, sillä juttua tehdessä on muslimien paastokuukausi Ramadan.

Tien päässä on mereen pistää niemi, josta avautuu huikeat näkymät Kalasatamaan ja Vanhankaupunginlahdelle.

– Kilpaillaan! Turki ehdottaa.

Hän nappaa ongen, jonka koukkuun on pujotettu mato. Turki heilauttaa ongen laiturilta mahdollisimman kauas, koska hän haluaa ahvenen. Rantala pudottaa kohon ruohikonlaitaan, josta alkaa tulla pikkukalaa tasaiseen tahtiin.

Viimein Turkilla tärppää.

– Ahven. Sen pitää kasvaa vielä vähän. Aina sinä voitat!

Jaa tämä artikkeli: