Seija Paasonen kertoo joitakin Eero Järnefeltin maalauksia katsoessaan melkein kuulleensa tuulen suhinan. Kuva: Esko Jämsä
Seija Paasonen tutkii taidemaalausten säätä
Meteorologi tekee havaintoja kuvataiteen sääilmiöistä luonnontieteilijän järjestelmällisyydellä.
Taidemuseossa ilmatieteilijän katse hakeutuu maalattuihin taivaanrantoihin. Toisia työasioiden ulottuminen vapaa-ajalle kauhistuttaisi, mutta Yleisradion meteorologi Seija Paasonen päätti tehdä ammattitaudistaan projektin. Havainnot maalauksien sääilmiöistä olisi tarkoitus koota lopulta kirjaksi.
Monta vuosikymmentä kypsytelty idea eteni, kun Paasonen sai vuosi sitten Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan työskentelyapurahan. Matka-apurahojen ansiosta meteorologi vieraili puolivuotisen virkavapaansa aikana Tukholman, Pietarin, Lontoon ja Pariisin taidemuseoissa ja maalareiden asuinseuduilla.
– Kiertelin päivät museoissa ja illat purin materiaalia ja kirjoitin muistiinpanoja.
Paasonen ei pyrkinyt keräämään kattavaa aineistoa tietyltä tyylikaudelta tai vuosisadalta vaan heittäytymään maalaustaiteeseen harrastajan innolla. Eniten maalauksia valikoitui 1800-luvulta.
– Katselin maalauksia niin kuin katsoisin turistina maisemia.
Luokittelua Excel-ohjelmaan
Seija Paasoselle maalaukset ovat ikkunoita, joista voi tarkistaa päivän sään. Hän suhtautui jokaiseen tutkimaansa teokseen kuin säätilan kuvalliseen dokumenttiin.
Paasonen sivuutti analyysissään sääilmiöiden symboliset merkitykset. Jos taidehistorioitsija tarkastelisi maalattua ukkosrintamaa tunnetilan metaforana, Paasonen keskittyi yläilmakehän ilmavirtauksiin.
Analyysit valmistuivat luonnontieteilijän järjestelmällisyydellä. Paasonen luetteloi jokaisen maalauksen Excel-ohjelmaan, jonka 80 sarakkeeseen taulukoituivat esimerkiksi maalauksien pilviluokat, vuorokauden- ja vuodenajat sekä jää- ja lumipeitteet.
– Laitoin taulukkoon ykköstä tai nollaa sen mukaan, toteutuiko ilmiö vai ei.
Se ei ollut aina helppoa. Varsinkin vieraiden leveysasteiden teokset tuottivat päänvaivaa.
– Jouduin miettimään, miten pohjoismaalaisena tulkitsen eteläeurooppalaisen tai australialaisen maalauksen vuodenajan
Luokittelu kuitenkin kannatti, sillä sen ansiosta aineistosta voi tutkia vaikka sitä, minkälaisia pilviä tai myrskyjä on maalattu tiettynä aikakautena.
Fanny Churberg ylitse muiden
Aineistoon kuuluu 1863 maalausta, eikä syyttä.
– Pysäytin maalauksien etsimisen siihen, koska huomasin, että 1863 on Eero Järnefeltin synnyinvuosi.
Taiteilija on tärkeä, sillä vuonna 2014 Seija Paasonen luennoi Järnefeltin pilvistä Järvenpään taidemuseossa. Tuusulanjärven rannalla asunut taiteilija maalasi maisemia ja pilvitutkielmia.
– Maalauksista huomaa, että hän on katsellut paljon iltataivasta ja auringonlaskuja.
Paasonen pitää vaikuttavimpina niitä Järnefeltin teoksia, joita katsoessa voi kuvitella pilvi- ja sadealueiden liikkeen.
– Muutamista maalauksista melkein kuulee tuulen suhinan.
Paasonen on vertaillut Järnefeltiä toiseen Tuusulanjärven taiteilijayhteisön mestariin, Pekka Haloseen.
– Halosen töissä taivaanranta on usein kapea rantu horisontissa. Toki hänellä on monia hienoja pilvimaalauksia, mutta huomaa, että painopiste oli muualla kuin säässä.
Paasosen mielestä Halonen kuvasi havainnollisesti säätä, vaikka taivasta ei ole aina paljon näkyvissä. Mutta jos Paasosen pitäisi valita yksi maalari, 1800-luvulla elänyt Fanny Churberg olisi ylitse muiden.
– Valtavan upeissa maisemamaalauksissa horisontti on usein matalalla ja taivasosuus suuri. Ne ovat meteorologin unelmamaalauksia.
Jaa tämä artikkeli: