Huoli nuorista. Yakub Abdulle Muhamud toimii maahanmuuttajanuorten parissa. Antti Pentikäinen on ollut kehittämässä viranomaisten ja muslimijohtajien yhteistyötä Suomessa.
Seikkailunhalu voi viedä taisteluihin
Syyrian sotaan on lähtenyt myös kantasuomalaisia. Joillakin on motiivina seikkailunhalu.
Teksti Ulla-Maija Vilmi
Kuva Hans von Schantz
Suomesta on matkustanut Syyriaan yli 40 ihmistä, joista valtaosa on Suojelupoliisin tietojen mukaan osallistunut tai pyrkii osallistumaan väkivaltaisten ryhmien toimintaan.
– Kautta historian on Suomesta matkustanut ihmisiä osallistumaan konflikteihin maailmalla. Tällä hetkellä keskeisiä ovat Syyrian ja Somalian konfliktit. Somalian konfliktiin osallistujia on vähän, vain muutamia henkilöitä, toteaa ylitarkastaja Tuomas Portaankorva Suojelupoliisista.
Keskusteluissa esillä ollut väite, että Syyriaan lähtisi nimenomaan somalitaustaisia ihmisiä, ei pidä paikkaansa. Lähtijöillä on 17 eri etnistä taustaa. Joukossa on myös kantasuomalaisia.
– Se, että Suomesta mennään erityisen väkivaltaisiin ja islamilaista valtiota ajaviin Isis-joukkoihin, tekee tilanteesta uudenlaisen koko yhteiskunnan kannalta, tulkitsee Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen, joka on ollut kehittämässä viranomaisten ja muslimijohtajien yhteistyötä Suomessa.
Värväystoiminnasta on maahanmuuttajayhteisöissä puhuttu vuosia. Selvää ei ole, miten sitä tehdään. Sosiaalisen median vaikutusta on vaikea arvioida.
Terrorismitutkija Leena Malkin mukaan värväytymisen taustalla ei aina ole radikaalia ideologiaa.
– Kaikki, jotka pitävät väkivaltaisia tekoja ideologisesti oikeutettuina, eivät koskaan ryhdy niihin. Sen sijaan toiset voivat ryhtyä niihin seikkailunhalusta tai kavereiden mukana.
Malkin mielestä vakavimmin syrjäytyneet eivät ole kovin todennäköisiä lähtijöitä. Terrorismi on yleensä keskiluokkainen ilmiö. Köyhien aika kuluu jokapäiväisen elämän ongelmiin. Lähtijöiden taustalta löytyy kuitenkin usein jokin haavoittuvuus, kuten koulutuksen tai työn puute tai kokemus siitä, ettei kuulu joukkoon.
Toisen tai kolmannen maahanmuuttajasukupolven radikalisoituminen yleinen ilmiö
– Nuoret eivät koe kotien ja vanhempien kulttuuria omakseen. He eivät myöskään ole sisällä syntymämaansa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Tarve kokea itsensä ja elämänsä merkitykselliseksi vie etsimään omaa identiteettiä ja uskonnollista näkemystä. Ryhmään kuulumiselle on tilausta, Leena Malkki toteaa.
Sama on huomattu maahanmuuttajien omissa yhteisöissä, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimivassa Kehitä ja arvosta -yhdistyksessä.
– Järjestämme 15–18-vuotaille nuorille harrastustoimintaa, jalkapalloa ja lautapelejä. Jaamme tietoa. Pyydämme imaameja kertomaan, mitä islam sanoo radikalisoitumisesta, kertoo Yakub Abdulle Muhamud, joka uskoo, että nuoria voidaan näin auttaa löytämään rakentavia ratkaisuja identiteettikysymyksiinsä.
Yhdistys on myös tukenut vanhempia, joiden lapsia on lähtenyt Syyriaan. Samoin se on auttanut espoolaisäitiä, jonka lapsi on kuollut Syyriassa.
Maahanmuuttajien keskuudessa tekee vapaaehtoistyötä myös Saido Mohamed. Hän nostaa esiin nuorten naisten radikalisoitumisen. Varsinkin sitä muslimiyhteisön on vaikea ymmärtää ja käsitellä. Mohamed korostaa, ettei kyseessä ole vain nuorten ongelma. Keskustelua on käytävä yhteisöjen ja koko yhteiskunnan tasolla.
Syyriaan lähdön taustalla voi olla myös romantisoitu käsitys taistelusta ja sankaruudesta.
– Harva ymmärtää, kuinka vahvaa sitoutumista väkivaltainen ryhmä voi edellyttää ja että väkivalta voi kohdistua myös oman ryhmän jäseniin. Voi joutua tekemään hirveitä tekoja. Ryhmästä ei ole helppo päästä pois. On suuri vaara menettää henkensä, listaa Antti Pentikäinen.
Hän suhtautuu kriittisesti julkisuudessa esitettyyn ajatukseen, että ratkaisu väkivaltaisiin ryhmiin liittymiselle olisi passin ottaminen pois.
– Kaikissa tilanteissa on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia. Ihmiselle, joka huomaa tehneensä virheitä ja toimineensa väärin, olisi myös annettava mahdollisuus palata yhteiskuntaan. Naiivi siinä ei kuitenkaan pidä olla.
Viime viikolla julkaistu tutkimus kertoo, miten entiset al-Shabaab-taistelijat ovat Somaliassa pystyneet integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan.
– He ovat tarvinneet paljon psykososiaalista tukea, jota ovat antaneet muun muassa uskonyhteisöjen johtajat. Suomessa asiantuntevaa tukea voisi löytyä myös kidutettujen parissa työtä tehneiltä, Pentikäinen sanoo.
Nykytilanteessa olisi hänen mielestään tarpeen myös, että eri uskonnot toimisivat yhdessä aktiivisesti muslimien uskonnonvapauden puolesta, niin kuin on tehty Yhdysvalloissa.
Jaa tämä artikkeli: