Selfie seiskojen kanssa. Paluumatkalla Isosta Vasikkasaaresta Olarin seurakunnan nuorisopastori Jussi Koski pyysi seiskaluokkalaiset kanssaan selfiekuvaan.
Seiskat, sanokaa selfie!
Jokaisessa Espoon koulussa ryhmäytetään seiskaluokkalaiset. Uusi luokka hitsautuu yhteen, ja koulukiusaamista voidaan estää ennalta.
Aamuaurinko pilkottaa harmaan pilviverhon takaa Haukilahden saaristovenelaiturilla. Laivaan lastataan kolme seiskaluokkaa, yksitoista yhdysoppilasta, kolme kaupungin nuorisonohjaajaa, yksi pastori ja koulun henkilökuntaa. Pian matkataan kohti Isoa Vasikkasaarta, jossa vietetään Haukilahden koulun seiskaluokkalaisten ryhmäytyspäivää.
Perillä saaressa joukko kerääntyy isolle nurmikentälle. Kaupungin nuorisonohjaaja Lea Tahvanainen kertoo seiskoille tulevasta ohjelmasta.
”Meillä on kolme toiminnallista rastia. Ensimmäisen jälkeen on ruoka, sitten tunti vapaata ja rastit jatkuvat. Lopuksi kokoonnumme vielä yhteen leikkimään yhdysoppilaiden johdolla. Toivottavasti teillä kaikilla on hauskaa ja te tutustutte toisiinne!”
Luokat lähtevät kiertämään rasteja. Nurmikentällä 7A:ta odottaa kahdeksan pullokoria, joiden avulla koko porukan olisi tarkoitus päästä edessä siintävän mielikuvitusjoen yli. Matkaa on noin yhdeksän metriä. Jos joku koreista jää tyhjilleen, vesihiisi nappaa sen. Ryhmä näyttää suoriutuvan tehtävästä mallikkaasti.
”Enää pari korin siirtoa, niin voidaan hyppiä maalle!” joku nuorista kannustaa.
Luokanvalvoja Kaisa Bauer seuraa tilannetta hymyillen.
”Meillä on oikein kivan oloinen ryhmä. Oppilaat tulevat eri alakouluista.”
Bauerin mielestä on todella tärkeää tulla viettämään ryhmäytyspäivää koulutilojen ulkopuolelle.
”Kokemus ei olisi sama koulun jumppasalissa. Täällä ollaan irti arjesta, oppilaan ja opettajan rooleista.”
Juuri kun joen ylittäjät ovat pääsemässä rannalle, yksi nuorista horjahtaa, ja ylitys on aloitettava alusta. Ryhmä yrittää jälleen kerran uudestaan. Kun kaikki lopulta pääsevät perille, tuuletetaan asiaankuuluvasti. Saman tien alkaa sataa.
Viime vuoden keväänä Espoon kaupunki ja seurakunnat viimeistelivät yhtenäisen ryhmäytysmallin yläkoulunsa aloittaville.
Jokaisessa koulussa pidetään elokuun loppuun mennessä toiminnallinen päivä, joka saa jatkoa lukuvuoden kuluessa.
Suunnittelusta saakka ryhmäytys toteutetaan yhteistyössä koulun, kaupungin nuorisopalveluiden ja seurakunnan kesken.
Yhteistyö lähti liikkeelle Espoonlahden yläkoulusta vuonna 2004, kun seurakunta ja kaupungin nuorisotoimi tarjosivat apuaan alueen yläkouluille toimintapäivän järjestämisessä.
Ryhmäytyspäivän tarkoitus on luoda luokkaan alusta asti hyvää yhteishenkeä. Samalla luokanvalvojat saavat tilaisuuden havainnoida luokan dynamiikkaa. Yksi keskeisistä tavoitteista on kiusaamisen ehkäisy.
”Kiusaamisen suhteen varhainen puuttuminen on tärkeää.
Vaikeat kiusaamistapaukset ovat tutkitusti päässeet jatkumaan pitkään. Mitä paremmin nuoret oppivat heti tuntemaan toisensa ja toimimaan ryhmässä, sitä helpompaa heidän on olla yhdessä”, Espoon seurakuntien kasvatustyön pastori Antti Siukonen sanoo.
Siukonen tietää, miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan uuden kynnyksellä.
”Olkaa kiinnostuneita lapsestanne. Kysykää, miten päivä meni. Vaikka vastaus olisi “ihan kiva”, kiinnostuksen osoittaminen raivaa tilaa huolien jakamiselle.”
Seiskoja Siukonen kannustaa olemaan oma itsensä.
”Jos ottaa jonkin roolin, sitä voi olla vaikea pitää yllä. Kannattaa tutustua mahdollisimman moneen ihmiseen.
Isossa Vasikkasaaressa 7A:n pojat juttelevat pullokorirastin jälkeen katoksella. Heitä on koko luokassa viisi: Jeremi Juottonen, Rasmus Lehtonen, Juho, Saku Kaukinen ja Eetu Hiilesniemi.
”Tehtävä oli hauska, ei liian vaikea”, pojat miettivät.
Muut paitsi Juho tulevat samasta alakoulusta. Hän ei tiennyt kaikkia pojista entuudestaan, mutta viisikon yhteys vaikuttaa vahvalta. Mistä syntyy hyvä ryhmähenki?
”Siitä, että ollaan rehellisiä, ei valehdella”, Rasmus aloittaa.
”Autetaan muita”, Saku sanoo.
”Ei olla vain pienissä ryhmissä”, Juho jatkaa.
Kiusaamiseen viisikolla on selvä kanta.
”Jos näen kiusaamista, puutun menemällä väliin”, Rasmus sanoo.
Pojat ovat odottaneet yläkouluaikaa toiveikkaana. Luvassa on ainakin aiempaa enemmän vapauksia.
Lasagne maittaa ulkoilmassa. Tunnin tauon aikana sade ei haittaa, kun nuoret juoksevat jalkapallon perässä. Yhtä rastia vetävä nuorisopastori Jussi Koski Olarin seurakunnasta on heitä varten läsnä myöhemminkin.
”Käymme seurakunnasta pitämässä koululla päivystyksiä, jolloin oppilaat ja henkilökunta voivat tulla juttelemaan. Suuren osa ajasta vietän seurakunnan nuorten kulmakuppilassa. Välillä käymme jututtamassa nuoria Isossa Omenassa”, Koski kuvaa työtään.
Ryhmäytysten ja koulupäivystysten lisäksi Espoon seurakunnat tekevät koulujen kanssa muutenkin monipuolista yhteistyötä. Kirkon nuorisotyönohjaajat vetävät esimerkiksi pienryhmiä alisuoriutujille, itsetuntemuksen parannusta tarvitseville ja nuorille miehille, joiden sosiaaliset kontaktit tapahtuvat lähinnä virtuaalimaailmassa. Kumppanuus kaupungin nuorisotoimen kanssa on tiivis.
Haukilahden seiskoille on luvassa yhteishengen nostatusta pian uudelleen.
”Olemme sopineet jatkoryhmäytyksestä, joka pidetään Haukilahden monitoimitalolla eli Monarilla kuukauden tai kahden päästä”, nuorisonohjaaja Lea Tahvanainen kertoo.
”Jatkossakin, jos luokissa on jotain hämminkiä, luokanvalvojat voivat pyytää meiltä apua. Tulemme myös paikalle seiskojen vanhempainiltoihin.”
Tahvanainen korostaa yhdeksäsluokkalaisten yhdysoppilaiden merkitystä seiskaluokkalaisten apuna.
”On asioita, joita nuorten on helpompi kysyä vertaisilta kuin aikuisilta.”
Sadekuuro pakottaa 7B:n ahtautumaan pienen vessakatoksen alle viimeisellä rastilla rannassa.
Nuoret pääsevät tenttaamaan toisiaan valmiin kysymyslistan avulla.
”Oletko koskaan kirjoittanut runoa?”
”Osaatko laittaa kielen rullalle?”
”Eikö täällä ole ketään kasvissyöjää?”
7B:tä käyvät Emmi Suikkanen ja Klara Teräsaho ovat tykänneet päivästä.
”Täällä oppii tuntemaan uusia luokkakavereita paremmin, kun on enemmän aikaa jutella kuin koulussa.”
Emmistä siirtymä alakoulusta yläkouluun on ollut aika jännittävä.
”Kun ensimmäinen päivä oli ohi, tuntui kuin muutama kuukausi olisi kulunut.”
Klara viihtyy Haukilahden koulussa, vaikka pieniä hankaluuksia on ollut.
”Koulusta on vaikea löytää luokkia, koska se on niin iso.”
Tytöt toivovat yläkouluajalta etenkin lisää kavereita, myös oman luokan ulkopuolelta. Jos joku näyttäisi seisoskelevan välitunnilla yksin, he menisivät pyytämään tätä mukaan.
Kello alkaa lähestyä kahta, mikä tietää laivamatkaa takaisin maan kamaralle. Päivän päätteeksi kaikki ottavat toisiaan käsistä kiinni piirissä. Ryhmä kierretään niin sekaiseen solmuun, että sen selvittelyn aikana vatsalihakset kipeytyvät naurusta. Seuraa vielä ryhmähali, jonka jälkeen suuri seurue matkaa kohti laituria yhteiset muistot mukanaan.
Jaa tämä artikkeli: