Seitsemän huonetta taivaaseen
Taiteiden yönä pääsee Paavalinkirkon torniin.
Teksti Pihla Tiihonen
Yli kahdeksankymmentä vuotta vanhat lautaportaat narisevat. Punatiiliseinät kohoavat noin kahdeksaan metriin karkeatekoisesta betonilattiasta.
Aurinko valaisee kapeista korkeista ikkunalasittomista aukoista joka ilmansuunnasta tilaa, johon on helppo kuvitella tyylikäs kulttuuritapahtuma tai muotilehden kuvaukset. Tunnelma muistuttaa trendikästä loft-asuntoa.
Nyt käytössä on vain kirkontornin toinen huone. Nurkkaan on varastoitu muutama pahvilaatikollinen ulkolamppuja.
– Täällä kuivatetaan usein myös partiolaisten telttoja katon rajaan viritellyillä naruilla. Kirkon alakerrassa kokoontuu lippukunta Kulman Kiertäjät, kirkkoherra Jorma Parviainen kertoo.
Hän johdattaa kiinnostuneita Taiteiden yönä 21. elokuuta kirkontorniin parinkymmenen kiipeäjän ryhmissä kello 18–20.30. Torni on auki yleisölle viidettä kertaa. Tulijoita on riittänyt.
Kolmas huone on jylhä tyhjä tila. Viereisten Hämeentien ja Sturenkadun pölyt leijailevat sisään ikkuna-aukoista ja pyörteilevät hitaasti ristivalossa.
Neljännen huoneen keskellä on lähes naisen mittainen lasikaappi, jossa sijaitsee alkuperäinen saksalainen kellokoneisto. Sitä huollettiin viime talvena, kun kello pysähtyi. Ohikulkijoilta tuli valtavasti palautetta asiasta.
Viidennen huoneen lattian läpi kulkevat kellon punnukset. Kuudennessa ovat yli kaksimetriset kellotaulut, joiden maitomaisen opaalilasin läpi tulvii valoa neljästä ilmansuunnasta. Kirkkaus ei häikäise, vaan hehku on pehmeä.
Seitsemäs ja viimeinen huone kirkon huipulla on muita korkeampi. Se on lähes täynnä neljää kirkonkelloa, joista suurin painaa 2 500 kiloa. Kyljessä lukee ”Riemuitkaa Jumalalle”.
– Kun kelloja soitettiin ennen yhtä aikaa, ne resonoivat niin voimakkaasti, että torni huojui.
Kulkureitti seinänvierellä on ahdas, mutta näkymät avarat.
Paavalinkirkon muu ohjelma on koosteessa Taiteiden yö kirkoissa.
Jaa tämä artikkeli: