Sekä metsä että puutarha

• 27.05.2013 13:45

Satakieli täräyttää sarjan suoraan tajuntaan. Se riittäisi jo lumoutumiseen, mutta alkukesäinen viherkeidas vyöryttää joka rintamalla paratiisillista voittomarssiaan. Kukkaa pukkaavat lehtoimikkä, kevätesikko ja oravanmarja. Toisaalla helottavat kielo, kotkansiipi, koiranheisi, varjolilja sekä alppiruusu.

Tuskin arvasi Eugen Schauman Browningiaan ladatessaan, että hänen nimeään kantaisi myöhemmin puisto Kulosaaressa. Määrätietoisia aktivisteja omassa pehmeässä päämäärässään olivat myös ne paikalliset, jotka muokkasivat puiston laitaman rähjäiseksi koetusta pöpelikkönurkasta metsäpuutarhan. Helsingin ensimmäinen asukasponnistuksella ja lahjoitusvaroin syntynyt julkinen puisto avattiin kuusi vuotta sitten.

Nyt istutuskasvustojen rajat ovat hälvenneet luontoon – ja niin on tarkoituskin. Idea villistä puutarhasta hioutui 1800-luvun lopun Englannissa. Mahdollisimman vähään hoidontarpeeseen tähtäävässä tarhassa suositaan kasveja, joille ilmasto ja muut kasvuolot ovat optimaaliset. Kun luontoa vastaan ei taistella vaan se otetaan liittolaiseksi, jää puutarhurille aikaa istuksia ja hyräillä.

Kulosaaren metsäpuutarhaa luonnehditaan ”fennobalttiseksi”. Hankkeen tiimoilta on vaalittu suhteita Suomenlahden taa ja saatu virolaistarhureilta tammi, keltavuokkoja ja pähkinäpensaita.

Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi.