Heimot sopuun. – Stadissa pidetään ekaks coolisti distanssii, mutta osataan kyllä kertoo turistille et mis on Lintsi tai Stocka, kertoo stadilainen muille heimoille.
Selviydy heimoryteikössä!
Stadilainen joutuu tekemisiin outojen heimojen kanssa: karjalainen pälättää, savolainen viäntää, pohjalainen rehentelee, hämäläinen meinaa. Lue yksinkertaiset käyttöohjeet tullaksesi toimeen eri heimojen kanssa.
Heimo: Stadilainen (lat. homo sapiens urbanus stadiensis)
Levinneisyys: Helsinki, siirtokuntia Vantaalla, Espoossa ja pitkin radanvartta pohjoiseen. Levittäytyy elämänasenteena ja nuorisokielenä koko maahan. Etnostadilaisuus on tulevaisuuden ilmiö.
Mieliheimo: Ketä vaan, ei kande olla ennakkoluulonen.
Motto: Haist ite.
Stadilaisuuteen liittyy ehkä kaikist heimoist eniten typerii ennakkoluuloja. Ett jengi Stadissa olis joteski yrmyy, ylpeetä ja et ne dissais niit ketä tulee tågella landelta. Homma on just päinvastoin.
Oikee stadilainen on iisi ja asiallinen, sil ei oo mitään tarvetta moppaa heinähatuil lattiaa. Fakta on, et melkeen kaikki stadilaiset on jossain vaihees tullu jostain muualta. Kaikkein pahimpia Stadin maineen pilaajia on just ne, ketä on vast äsken muuttanu tänne ja luulee olevansa niin stadilaista. Tän ku muistaa, nii pärjää.
Mut et miks me stadilaiset istutaan dösässä tai spårassa hiljaa, eikä aleta iskee läppää naapurin kaa? No hei, tääl on jengii ku böndel hyttysii, et jos kaikkien kans alkais kaveraa tai moikkaa ei ehtis mitään muut duunaa. Stadis on pakko oppii oleen suvaitsevainen . Jos ei opi, on lirissä. Stadissa pidetään ekaks coolisti distanssii, mutta osataan kyllä kertoo turistille et mis on Lintsi tai Stocka. Me osataan smailaa ku tilanne vaatii ja kuunnella ku tarvitaan.
Stadilainen tykkää ku on hyvä pössis. Siis niiku ihan jees fiilis ja lungii äksönii. Stadilaisen kanssa on älden helppo tulla toimeen, mut jos alkaa kyttää et mikäs hesalainen kovis sä luulet olevas, niin totta hitossa meikäläinenki hikeentyy.
Ai nii, sit on vielä tää uskomaton vääntö siitä, että onks Helsinki Stadi vai Hesa. Basic vois sanoo et Stadi on stadilaisille Stadi. Muualta tulleet puhuu Hesasta. Mut seki on ihan ookoo.
Olli Seppälä
stadilainen vuodesta 1957 alkaen
Heimo: Karjalainen (lat. homo sapiens felix careliensis)
Levinneisyys: Etelä- ja Pohjois-Karjala. Geenistön laajamittainen leviäminen muuhun Suomeen alkoi 70 vuotta sitten. Kaappikarjalainen ei puhu murretta, mutta heimopiirteet ovat selkeät.
Mieliheimo: etelä-pohjalaiset ”hyö ko ovat nii suorii”.
Motto: Kaik lutviutuup!
Kuuleha sie, ko myö karjalaiset näät ollaa sellasii, joil suu käyp yle aikaa – ja toiseksee käsj. Myö ollaa kouvvii haastamaa.
Konttorilkii hyö saap kuullaksee kaik pienetkii asjat. ”Nyt mie lähen käymää vessas ja sen peräst soitan äitillei, ko hää o olt vähä kipiän. Ooha mie haastant siint?”
Karjalaine on avokonttori kauhu. Iha hyvä ois, jos hää sais siel oma kammari.
Jos sie määt karjalaise keral lomal, vaik nyt kesämökil, laita hänet halkoi hakkaamaa tai marjakerruusee. Hää o näät hyvi höyli mänemää.
Vaik ei ois muit mail halmeil, kyl hää viihyttää itse itsiää. Metäs raikaa, ko hää siel laulaa. Saattap sielt kuuluu nyyhkettäkkii. Elä sie siit oo moinaakaa. Hänel vaa tul mummojaa ikävä, ja sitä hää nyyhkii – minkä nyyhkii.
Tiijäthä sie tään, jot karjalaiset tunnetaa vieraanvaraisuuvest. Ja sillviisii se on!
”Istuha sie alas kiiremmäks aikaa. Haastetaa, pannaa kahvi tulel” hää pajattaa jo, ko sie astut tuppaa. Elä ihmees kieltäyvy! Hää muute murehtuu.
”Ota sie rieskaa ja vehnästä. Mie just leivoin! No haastaha, mitä teil kuuluu? Mite äitiis jaksaa ja issäis? Millo työ pääsettä lomal?”
Hää kyssyy ja kyssyy. Ei siu huoli jokahissee utsimisee vastata. Hää näät kyssyy, jot siul ois lysti olla.
Samal hää kantaa leipomuksii pöytää. Muista kehhuu, ja hää o hyvillää. Ellet sie kerkiä, hää kyl isse ehättää: ”Ai, mite tul mutrakka, ai-jai, mite hyvä!” Sie katsot, kummastelet ja hää siihe: ”Ite ko kehhuu, saap tuoreeltaa!”
Ulla Lötjönen
etelä-karjalaine rajapinnast
Heimo: Savolaenen (lat. Homo sapiens svottaapiolla savolaxiensis)
Levinneisyys: Savolaismafian levinneisyydestä ei ole tarkka ”dattoo”, he ovat vallanneet keskeisiä paikkoja Helsingistä.
Mieliheimo: Savolaeset
Motto: Kuinkas talitintti lauloikaan savoksi? No, titipä hyvinnii tyy!
Meillä tiällä Savossa on semmonen tyyli, että jos sattaa, niin sattaa, ja jos ei saja, niij ei saja. Vuan mittee sitä ossois sannoo ite savolaesista taekka savolaesuuvvesta, jos puhutaan semmosella iteaalitasolla, että mikä se oekkeen on se savolaeisuuvven varsinaenen itea. Immeisiähä sitä myökiin ollaanj, ei kaet siihen muuta toena sannoo. Meillä on tiällä hirvveen hyvä flou. Ee se ou sen monimutkasempata, vaekka kieroiks työ peevelit aena moetitta. Vähä isommat muksut kuuntelloo kaikenlaesta äcid haussista lähtien, ja myö vanahemmat sitte tulla jollotellaam perästä päen, ja sillä laella se on muutennii meijän elämässä.
Piispannii meillä on semmone lupsakka, minnoon aena ihhaillu, mite kansa´omane seo, ku televisiossannii se käönnistää moottorjsahan nii hirvveen luontevasti. No sitte tulloo etteen se homokysymys. Savolaesten kanssa se on hiinä ja hiinä, pittäeskö tuoho ottoo kantoo, vae eekö tuota pitäs. Työ aena uteletto tätännii asiata, niin meillä tiällä Savossa on räknätty niin, että saman Isän muksuja myö ollaan kaekki. Avvaen tähännii hommaan on junity niinku enklanniksi kuuluvat sanonnee. Silleesti se Puavaljkii kirjottaa kirjeessään ehvessolaesillesa. Eikö ou aekamoene paratoksi! Puavalia lukiessa vastuu on aena kuulijalla!
Nykysi meillä on tiällä hirvvee uuveaekaesta kaikki, ku tulj tuo irkkupuari ja sitte se kiinalaene, vuan sekkii sitte lopetti. Lommii aekaa myö vissiin tullaan käömään siellä statissa (piäkaapunnissa), nuorimmaenen ku kulukoo tuunissa raetsikalla, ku se assuu siinä ympyrätalon kulumalla.
Juhani Huttunen
Savosta
Heimo: Hämäläinen (haeme sapiens meinaawaa)
Levinneisyys: Kaikki on levinny
Mieliheimo: Muut paitti turkulaiset ja vähä helsinkiläisetki
Motto: Uralii vaa että nuppi tutisee!
Emmää tierä. Esitteleen ny itteensä. Varmaa iha hyvä. Meinaavvaa, että tämmötten ihmiste joka paikkaa, viaraille ihmisille.
Toi vois tehdä sen mialuummi kummää. Mutta toi meni jo sanoon pihalle, että kyä meirämmieski.
Se nääs riippuu vähä siitäki, että onko eres mitää Hämettä. Joku viialalaine varmana o aika erilaine ku tamberelaine. Tai mää tierä. Tuli ny vaa miälee.
Ei kehtaa laittaa tähä mitää iha huanoo, niin kuvittele nyssitte vaikka että tuut etelän suunnasta Tambereelle. Siinä heti melkei on entine Ekamarketti, minkä A ja O välissä l ja k o Ekan toka. Paat mennen sen kohralta kakskutosee ja alat selviytyyn.
Josse on täynnä väkee, ja kaikki seisoo kiinni toisissaa semmosessa jonossa ja roikkuu käsillää samasta tangosta, nii varmana joku hianompi rouva sanoo, että te ootte kyllä tiällä. Sano sille, että mää kiitän luojaani, että ollaan kaikki viälä tiällä. Toinen uhka taas o joku Ilveksen miäs, jos oot itte Tappara. Ku se sanoo, että minkä seura merkki toi tossa taki rinnassa o, nii sano Ilvekse. Muute lennät turpa rullalla rotvallii.
Ja vanhuste ja vammaste penkille et sitte mee ja et rupee syämää mitään mustaamängärää. Mitään tapoja enää kellää!
Emmätiä. Mitä tulee noin kulttuurii, mulla on ainaki se, että mää en ymmärrä siitä mitää. Vaikka ku mun lämäri lähtee tai iha kiakollisessa pelissä ronkatessa, mää miätin, että jossaki Väpi ompi Linnamme. Eli siis joku tosissaantiätää. Ja Viiralaten runosuani pulppuaa. Tai mää tiärä ny sitte. Sokos on Suame suuri, Tamberetalo on Suame suuri, syrän on Suome suuri. Ku tuamiokirko kello lyä, se on komeaa kuminaa, mää sanosi.
Petri Järveläinen
hämäläinen 1970–1984
Heimo: Eteläpohjalainen (lat. homo sapiens ostrobotniensis)
Levinneisyys: Etelä-Pohjanmaalta on lähdetty lähes tulkoon kaikkialle maapallolla. Kantaisä on Jaakko Ilkka.
Mieliheimo: Karjalaisten kanssa on lyöty hynttyitä yhteen ja priimaa on tahtonut tulla.
Motto: Moon komia.
Jotkut sanoovatten, njotta sellaasia ylimielisiä rehentelijöötä ja mölähyttelijöötä olisimma me eteläpohojalaaset, mutta ne ei tunnista leikkimielisen suoraa tapaa sanua asiat niinku ne on.
Uusilla hankinnoolla rehentely ei oo mitenkää pahantahtoosta vaan kuuluu normaalihin trossaamisehen, ku kerrotahan naapurille uuren riisselimersun ominaasuuksista tai puimurin paripyörien huhurittomasta koosta.
Huumorintajuttomuus on yks väärinymmärryksen piikkihin pantavia asioota pohojalaasista puhuttaes. Ei me eteläpohojalaaset mitää kaskuja kerrota muistin plakkarista, vaan me muriaasemma sitte ku on hyvä tilanne.
Joskus sanaalu voi olla aika roisiaki, mutta harvoon siitä kukaa nokkihinsa ottaa ja rupiaa priuteeraamahan. Sitte toki on eri asia, jos ruvetahan oikeen rikuneeraamahan. Pöhönääset ja pölöhöt saa kuitenki yleensä olla rauhas.
Se on selevä, njotta vierahan ei tartte koskaa Pohojammaalla apua saamatta lähtiä etiäpäin. Matkalaanen on hyvä ja reheristi pyytää, oli kuinka maharotoon probleema tahansa.
Kulttuurinnäläkääsille tuo lakeuren maa tarioaa kans kaikkea mahorillista. Kun vaikka kattoo Kyrönjokivarres lakeuren huriasta historiasta kertovan oopperapläjäyksen ja menöö sen päälle syömähän klimppisopan (tuo lihatäytteenen pastatyyny keksittihin maakunnas ainaki parisataa vuotta ennen italialaasia) paikallisehen kestikartanohon, saa kunnon tuntuman pohojalaasehen meininkihin.
Marjo Kytöharju
yhyreksännes, suoraan alenevas poloves Jaakkoo Ilikan sukua
Jaa tämä artikkeli: