Odotettavissa oleva isyys hiljentää Teron muun muassa synnytysfilmin eteen.
Selviytymisestä on kysymys
Jukka Kärkkäisen ohjaama dokumenttielokuva Kansakunnan olohuone on vangitsevaa katsottavaa, ja siinä on väkevä elämän maku.
Siinä liikutaan karhean koskettavalla tavalla elämän kipeissä asioissa, joita ei siloteta eikä selitetä. Kamera kuvaa ihmisiä liikahtamatta kuin hiljainen todistaja.
Näissä kodeissa ollaan hyvin kaukana naistenlehtien ja avotakkojen esittelemästä elämästä. Koteja ei ole stailattu, vielä vähemmän ihmisiä. Monen kohdalla elämä tuntuu olevan luovuttamista, surua ja sietämistä. Hyviä hetkiä saa odottaa.
Filmin aikana käy ilmi, että näillä ihmisillä on loppujen lopuksi aika vähän valinnanvapautta. On selvittävä sen kanssa, mitä elämä tuo, ja tavalla, johon voimat riittävät.
Kansakunnan olohuone katsoo maailmaa lähinnä miesten näkökulmasta. Monet heistä ovat hellyttäviä, erityisesti Temmeksessä asuva Tero, joka tyrmistyksekseen saa kuulla tulevansa isäksi. Myöhemmin lapsi herkistää miestä ja tuo mukanaan myös ilon. Sitä surullisempi on parisuhteen alamäki ja ero lapsesta.
Dokumentin miehissä on myös uskomatonta kärsivällisyyttä, kuten esimerkiksi Maunossa. Hän odottaa vaimoaan tai naisystäväänsä mielisairaalasta kotiin. Mauno saa silmilleen karkeaa puhetta ja riehuntaa – on ilmeisesti saanut jo pitkään – mutta jaksaa vaan toppuutella ja tasoitella. Parin elämä on ahdistavaa katsottavaa.
Vanha helsinkiläispappi Jalle puolestaan on yksinäinen. Terveys reistailee, ja ylipaino estää liikkumisen ja yhteydet. Teuvo taas kertoo vanhasta isästään ja tämän kuolemanhalusta. Elämä tuntuu olevan ”olipa kerran”.
Valoisampi tulevaisuus on Ritvalla ja Erkillä, sillä he muuttavat omaan kotiin, jossa on uusi leveä parisänky. Arvi, jonka muistolle elokuva on omistettu, taas prässää kauniissa kodissaan huolella housujaan ja avaa samalla ääntään. Edessä on laulukonsertti Kluuvin kävelytunnelissa, jossa Arvin ääni soi upeasti.
Olohuone – niin kuin koti muutenkin – on paljastava paikka. Kärkkäisen elokuva on huoneita näyttäessään armollinen. Tällaistahan se usein on: tavarat kertyvät, kasaantuvat, päätyvät nurkkiin ja hyllyille sattumalta. On lainattua, perittyä, muuten vain paikalle kulkeutunutta.
Elämässä menee vähän samoin. Kaikkea tulee, ja sen kanssa on selvittävä.
Jukka Kärkkäinen: Kansakunnan olohuone. Käsikirjoitus Jukka Kärkkäinen ja Sini Liimatainen.
Jaa tämä artikkeli: