Puhu pois. Senioripysäkin kävijöiden tarve keskustella on suuri. – Ehkä ajatus on se, että sanon sanottavani nyt tai en koskaan, psykoterapeutti Sari Eskelin arvelee.
Senioripysäkki Myllypuroon
– Kaikki näyttää erilaiselta yhdessä kuin yksin, pysäkillä käynyt Onerva sanoo.
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Hans Eiskonen
– Ihmiset saattavat tuntea, etteivät tule kuulluksi tai että ovat yksin omien asioidensa kanssa. Palvelutalossakin voi kokea yksinäisyyttä.
Senioripysäkki on terapeuttinen keskusteluryhmä yli 60-vuotiaille ihmisille. Ryhmiä ohjaavat psykoterapeutit ja HelsinkiMission kouluttamat ryhmänohjaajat, jotka ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia, Sari Eskelin kertoo. Syksyllä alkaa uusi Senioripysäkki-ryhmä Myllypuron kirkolla.
Ryhmässä on noin kahdeksan jäsentä. He tapaavat kerran viikossa 1,5 tunnin ajan. Pysäkin ryhmätapaamiset kestävät 15 kerrasta pariin vuoteen.
Vanhus-sanaa senioripysäkillä ei käytetä.
– Tänne tulee paljon kuusikymppisiä, jotka eivät todellakaan tunne itseään vanhoiksi. Voihan joku 85-vuotiaskin ajatella, etten minä vielä mikään vanhus ole.
Leskeytynyt ja uudelle paikkakunnalle muuttanut Onerva on yksi Senioripysäkillä käyneistä.
– Olin kyllä nähnyt senioripysäkin mainoksen, jossa kysytään: oletko yksinäinen ja masentunut? En tarttunut siihen, koska jäin miettimään, olenko riittävän yksinäinen ja masentunut.
Myöhemmin hän kuitenkin rohkaistui, otti yhteyttä työntekijään, kävi alkuhaastattelussa ja löysi oman ryhmänsä. Sen ikähaitari venyi juuri eläkkeelle jääneistä seitsemänkymppisiin.
Jokaisella kokoontumisella oli väljä teemansa, josta keskustelu lähti, Onerva kertoo ja näyttää senioripysäkin otsikoita. Listalla on masennusta, perhesuhteita, yksinäisyyttä ja kuolemaa.
– Eivät nämä aiheet mitään päivänpolitiikkaa tai urheilua ole, vaan elettyä elämää. Ihmiset häviävät ympäriltä, kun tulee vanhaksi. Se voi aiheuttaa masennustakin.
Vaikka aiheet ovat raskaita, suunta on jaksamisessa. Ongelmissa ei vellota loputtomiin.
Moni senioripysäkillä käynyt on todennut, ettei ole vuosiin keskustellut yhtä avoimesti.
– On varmaan tietyn sukupolven kulttuuria, että pitää olla hiljaa ja suorittaa, Sari Eskelin pohtii.
Onerva koki senioripysäkillä ahaa-elämyksiä.
– Vetäjä kysyi kerran, kehen ihmiseen sinä turvaat. Siinä tilanteessa mietin, etten ole turvannut keneenkään, olen aina pärjännyt itse, ehkä liikaakin. Jälkeenpäin tajusin, että kyllähän minä turvaan esimerkiksi poikaani käytännön asioissa. En ollut tiedostanut sitä aiemmin.
Kirkkain oivallus oli silti se, että kaikilla ihmisillä on ongelmia, että minä en olekaan ainoa, joka tällaisia pohtii.
– Ihminen on laumaeläin. Kaikki näyttää erilaiselta yhdessä kuin yksin.
Onervan nimi on muutettu.
Senioripysäkki Myllypuron kirkolla, Neulapadontie 12, alkaa 27.8.
Ryhmä kokoontuu maanantaisin yhteensä 15 kertaa. Ilmoittautumiset ohjaaja Ulla Mäenpäälle 6.−10.8.
kello 9-16, p. 050 306 7548. Senioripysäkille voi osallistua myös HelsinkiMission ryhmissä. Varaa keskusteluaika numerosta 045 341 0506.
Jaa tämä artikkeli: