Kortit on jaettu. Anja Marttila (keskellä) pelailee Pellervo Arposen ja Alli Laitisen kanssa Tapiolan palvelukeskuksessa. Marttila nauttii saadessaan touhuta kerholaisten kanssa. Kuva: Jukka Granström
Seniorit liikkeelle
Eläkkeellä oleva Anja Marttila osallistui vuonna 2009 SenioriOsaaja-koulutukseen, jossa hän sai tietoa Espoon kaupungin vapaaehtoistyöstä sekä pääsi pohtimaan omia voimavarojaan ja matkaansa vapaaehtoiseksi. Kurssiin kuului kahdeksan luentoa ja parin viikon harjoittelu kaupungin vapaaehtoispaikoissa.
Marttila oli jo ehtinyt toimia kaksi vuotta vapaaehtoisena kerhonohjaajajana Tapiolan palvelukeskuksessa, mutta silti opiskelu tuntui hyödylliseltä.
”Vapaaehtoistyön tekemiseen tuli selkeyttä. Tiedän nyt paremmin esimerkiksi kaupungin eri projekteista”, Marttila kertoo.
Espoossa on koulutettu SenioriOsaajia vuodesta 2008 lähtien. Kurssien järjestämisestä vastaavat yhteistyössä Espoon kaupunki, Kalliolan setlementti ja Laurea-ammattikorkeakoulu, joka on tuonut konseptin Saksasta Suomeen.
Monella eläkeläisellä on paljon annettavaa yhteiskunnalle. Ikäihmisten kokemuksesta ja osaamisesta on hyötyä esimerkiksi vapaaehtoistyössä. Toiminta on myös ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa.
”Jos jää kiikkustuoliin istumaan, sosiaaliset verkostot supistuvat ja kuntokin romahtaa”, Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori Piukku Kilpikivi sanoo.
Sosiaalista elämää kaipasi esimerkiksi matinkyläläinen Kari Kosonen. Hän kävi SenioriOsaaja-kurssin pari vuotta sitten. Kaupan kassan kanssa juttelu ei riittänyt miehelle päivittäiseksi puhekontaktiksi.
”On tärkeää voida kuuluvansa ryhmään. Istuin mökissäni, ja seinät alkoivat kaatua päälle. Tytär ehdotti, että ottaisin yhteyttä Kalliolan setlementtiin, joka ylläpitää Matinkylässä asukastalo Kylämajaa kaupungin ja Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry:n kanssa”, 74-vuotias Kosonen kertoo.
SenioriOsaajia toimii vapaaehtoisina Espoon kaupungin vanhuspalveluissa, yksityisissä palvelukodeissa, asukastalo Kylämajassa ja järjestöissä.
”Koulutukseen tulevat ovat yleensä motivoituneita. Osaa pitää jopa toppuutella, jotta he eivät ota liian isoa kakkua hoidettavakseen – pienempikin panos riittää”, Kilpikivi sanoo.
Espoon kaupungin vapaaehtois- ja ryhmätoiminnan koordinoinnista vastaavan palveluohjaaja Kirsi Koivulan mukaan jokainen päättää itse, millainen tehtävä tuntuu omalta.
Joku käy hoivakodissa lukemassa tai ulkoilemassa vanhusten kanssa, toinen toimii vertaistukiohjaajana ryhmässä, kolmas ohjaa kenties askartelua. Avun tarvitsijoina voivat olla yhtä hyvin vanhukset, lapset tai kehitysvammaiset.
Kurssilla on kerrallaan yleensä 10–15 henkeä. Tuorein SenioriOsaaja-kurssi päättyi toukokuun lopussa, ja seuraavaa on suunniteltu jo ensi syksyksi.
Kirsi Koivula kertoo, että Syksyn 2011 koulutukseen osallistuneista kaikki lähtivät vapaaehtoistoimintaan. Myös kevään kurssilaisilta tuli hyvää palautetta.
”Katsotaan, kuinka moni tämän vuoden kurssilaisista tulee mukaan. Aika innostuneilta he kyllä vaikuttivat”, Koivula iloitsee.
Kari Kososta SenioriOsaaja-koulutus auttoi löytämään itsestään uusia puolia. Kosonen oli tehnyt aiemmin käytännön vapaaehtoistöitä keittiössä ja kiinteistönhuollossa, mutta hänen mieleensä ei ollut koskaan juolahtanut ajatus vertaisohjaajaksi ryhtymisestä.
Luennoilla annetut tehtävät haastoivat miettimään omia voimavaroja ja unelmia uudelta kantilta. Myöhemmin Kosonen kävi vielä Intoa elämään -hyvinvointikurssin, joka on myös suunnattu ikäihmisille.
Näiden kahden kurssin ansiosta Kosonen sai rohkeuden perustaa miesten keskusteluryhmän Kylämajaan. Lisäksi hän toimi kuluneena keväänä Intoa elämään -kurssin apuohjaajana. Apuohjaajan tehtävänä oli keskustella kurssilaisten kanssa päivän teemasta.
Keskusteluissa Kosonen pystyi tuomaan esille omia kokemuksiaan.
Turvallisuusteeman yhteydessä hän esimerkiksi esitteli, millainen liukuestematto on hänen mielestään suihkussa hyvä. Ravinnosta puhuttaessa Kosonen kertoi kuukauden mittaisesta ruokapäiväkirjastaan. Päiväkirjan pito oli havahduttanut tarkkailemaan ruokavaliota ja auttanut pudottamaan painoa.
75-vuotiaalla Anja Marttilalla on takanaan nyt seitsemän vuotta kerhonvetäjänä. Hän on yhä innostunut tehtävästään. Alun perin Marttila perusti palvelukeskukseen korttipelikerhon. Melko pian hän alkoi kuitenkin kehitellä monipuolisempaa ohjelmaa.
Vuosien varrella kerhossa on ehditty muun muassa ihastella taikurin temppuja, kuunnella nuorten musikanttien esityksiä, kuntoilla fysioterapiaopiskelijoiden johdolla sekä tanssia.
”Kaikki toivovat elämyksiä – vanhuksetkin”, Marttila tietää.
Hän on onnistunut pitämään kerhosta ryppyotsaisuuden kaukana. Tämän kevään päättäjäisjuhlan ohjelmassa oli leikkimielinen sylkemiskilpailu sekä avaruusraketin lennättämistä saippuakuplien voimalla.
Marttila on auttanut kerholaisia pienillä konkreettisilla teoilla myös kerhon ulkopuolella. Hän on esimerkiksi kirjoittanut taksikorttihakemuksia, kun hakeminen tai päätöksestä valittaminen on ollut jollekulle vaikeaa. Ajantajun menettäneelle ihmiselle Marttila hankki seinäkellon, joka näyttää myös viikonpäivät.
Jaa tämä artikkeli: