Kuva: Sirpa Päivinen
Seppele maisterin päähän perjantaina
Milja Ahtosalo nostaa olohuoneensa pöydälle kultaisen maisterinsormuksen. Suomen kieltä opiskellut Ahtosalo valmistui filosofian maisteriksi puolitoista vuotta sitten, mutta sormusta hän saa käyttää vasta promootioon osallistumisen jälkeen.
Ahtosalo ilmoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon, joka pidetään loppuviikosta. Edellisen kerran filosofisen tiedekunnan promootio oli neljä vuotta sitten.
Humanistisesta, matemaattis-luonnontieteellisestä, bio- ja ympäristötieteellisestä, käyttäytymistieteellisestä tai farmasian tiedekunnasta valmistuneet maisterit ja tohtorit kokoontuvat juhlistamaan suorittamiaan tutkintoja kolmipäiväiseen tapahtumaan. Vuosisataisia perinteitä kantava promootio sisältää erilaisia rituaaleja.
Akateemiset tunnukset annetaan perjantaina promootioaktissa.
– Me maisterit saamme laakeriseppeleen ja sormuksen. Tohtoreille annetaan lupa käyttää hattua ja miekkaa, Ahtosalo kertoo.
Aveciksi lähtevä avomies pakkaa torstaiksi laukkuunsa ompelutarvikkeet, sillä hän ompelee Ahtosalolle seppeleen. Maisterien seuralaisia kutsutaan seppeleensitojiksi. Tohtorien seuralaisia nimitetään miekanhiojiksi – joskaan he eivät joudu miekanhiomispuuhiin oikeasti.
– Poikaystäväni tietää, miten tärkeä tapahtuma on minulle. Olin opiskeluaikoina airuena sekä maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan että filosofisen tiedekunnan promootioissa. Minulle tuli olo, että haluan itsekin tulla promootioon juhlimaan.
Pukukoodi on tarkka. Naispuolisten maisterien odotetaan pukeutuvan useimmissa promootion tilaisuuksissa täyspitkään valkoiseen mekkoon. Tohtorien juhlapuvut ovat mustia. Torstain päivälliselle tarvitaan värillinen iltapuku.
Miehet laittavat frakin. Milja Ahtosalon kumppanille varattiin vaatteet vuokraamosta etukäteen.
Oman pukunsa suunnittelun Ahtosalo aloitti ajoissa. Jo opiskelujen loppuvaiheessa hän toi Kiinan-reissulta mukanaan mekkokankaan.
– Olen harrastanut ompelua lukioajoista lähtien. Löysin käsityölehdestä sopivan mekkomallin ja ompelin puvun hiihtolomalla.
Ahtosalo teki myös boleron ja hankki valkoiset hansikkaat, sillä vaatetus ei saa olla promootioaktissa liian paljastava. Tanssiaisissa jakkua ei tarvita, vaan siellä riittävät hansikkaat.
Promovendeille on järjestetty myös tanssiharjoituksia. Ahtosalon ei tarvinnut harjoitella, koska perinteiset akateemiset tanssit ovat tulleet Kymenlaakson Osakunnan vuosijuhlissa tutuiksi.
Pukuineen, sormuksineen ja osallistumismaksuineen promootio käy kukkarolle kalliiksi. Ahtosalo uskoo kaiken olevan hintansa arvoista: luvassa on hyvää ruokaa, hulppeita paikkoja ja ainutlaatuisia muistoja.
– Promootio päättää yhden elämänvaiheen. Publiikki, jossa jaettiin todistukset, ei ollut samalla tavalla juhla. Jos olen 50 vuoden päästä hyvässä hapessa, voin osallistua promootioon riemumaisterina, nyt 25-vuotias Ahtosalo miettii.
P.S. Asun toista vuotta Länsi-Pasilassa. Olen viihtynyt kaupunginosassa hyvin. Sekä luonto että kaupungin ydin ovat lähellä.
En ole koskaan katunut, että valitsin Helsingin opiskelukaupungiksi. Opiskeluvuoteni olivat huikeat opiskelun ja opiskelijaelämän puolesta.
Vaadin itseltäni hieman vähemmän kuin ennen. Opiskelemaan tullessani olin enemmän suorittajaluonne. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen.
Noora Hellman
Jaa tämä artikkeli: