Niilo Eerola on tehnyt vuosien mittaan 600 havuseppelettä.
Seppeleen sitoja
Niilo Erola tekee seppeleitä sotaveteraanien muistolle.
Niilo Erola on hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa sanonta ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”.
— Kymmenen–viisitoistavuotiaana tein kaikkea, mitä puukolla ja höylällä voi tehdä, vaikka hevosen länkiä. Nekin tehtiin siihen aikaan puusta, 87-vuotias Erola toteaa leikatessaan omakotitalonsa kuusiaidasta oksia havuseppelettä varten.
Kahdessa kesässä aitakuuset kasvavat niin, että niistä voi taas uudelleen leikata seppeletarpeita.
— Leikkaamattoman kuusen oksat eivät käy havuseppeleen tekoon. Niistä tulee roiskoja, Erola selittää.
Lähiojista löytyy pihlajia. Niiden oksista Erola kiertää seppeleen rungoksi ympyrän, johon alkaa kiinnittää napakoita havuoksia.
Suojeluskuntapojasta sotilaaksi
Lapsena Niilo Erola asui maalaistalossa Muuruvedellä, nykyisellä Juankoskella. Puutöiden lisäksi tarjolla oli muunkinlaisia harrastuksia.
— Opin kahdeksanvuotiaana ampumaan ja käymään metsällä.
Enot kuuluivat suojeluskuntaan, ja siksi oli luonnollista, että Niilo kuului suojeluskuntapoikiin.
— Kun talvisota syttyi, jouduimme vartiointitehtäviin. Hoidimme myös keräyksiä, joilla kerättiin sotilaille suksia ja takkeja.
— Ennen armeijaan lähtöä olimme myös kiväärien kanssa kunniavartiossa, kun kirkkoon tuotiin siunattaviksi sankarivainajia.
Erola aloitti asepalveluksensa tammikuussa 1942 koulutusjaksolla, joka pidettiin Kiuruvedellä. Kahteen luokkahuoneeseen majoittui 200 poikaa.
— Ei meillä ollut muuta petiä kuin viltti, peittona oma mantteli ja päänalusena reppu. Aamupäivällä opeteltiin hyökkäämään ja iltapäivällä puolustamaan.
Syvärin takaa kotikonnuille
Koulutuksen jälkeen matkattiin junalla Äänislinnaan. Junamatka kesti kolme ja puoli vuorokautta. Parin viikon päästä sotilaat siirrettiin rintamalle Syvärin taakse. Niilo Erola oli pikakivääriampuja.
— Siellä oli liikettä ja tapahtumia, vaikka sota oli asemasotaa. Venäläinen tarkka-ampuja poimi samasta tukikohdasta kymmenen poikaa, mutta me kotikylän viisi poikaa selvisimme hengissä. Varmaan lapsena alkanut harjoittelumme auttoi siinä.
Kesä–heinäkuussa 1944 siirryttiin junilla Talin, Joustilan ja Ihantalan alueelle.
— Sota näkyi kaikessa karmeudessaan pienellä alueella, jolle komppaniallinen venäläisiä sotilaita oli yllätetty ja ammuttu. Ruumiit olivat viruneet kaatumasijoillaan kesäkuukaudet.
Sotilaiden päästyä uusille rajoille alkoi kotiuttaminen. Lapin sotaan ei tarvinnut lähteä. Rääkkylästä marssittiin kotia kohti 30 kilometrin päivämarssein neljässä päivässä.
— Alussa oli outo olo. Aika meni maalaistalon töissä ja monenlaisia asioita opetellessa. Pääsin opettelemaan rakentamista vanhojen ammattimiesten kanssa.
Taidoista oli hyötyä, kun Niilo Erola 1950-luvulla rakensi yö- ja pyhätöinä perheelleen omakotitalon Askistoon.
Junanvaunuja valmistamassa
Sodan jälkeen työpaikat olivat tiukassa.
— Päädyin Helsinkiin, jossa olin ensi rakennuksilla rikastumassa, Niilo Erola kertoo.
Olympiavuonna 1952 tutut innostivat kokeilemaan työtä Pasilan konepajalla.
— Ajattelin, että olen pari viikkoa. Mutta kun hommat tuntuivat helpoilta, jäin. Kiertelin eri tehtävissä. Hitsaamista harjoiteltiin hirveät määrät.
Hitsauskokeissa Erola menestyi niin hyvin, että hänestä tehtiin hitsaustarkastaja.
— Olen tarkastanut tuhat sinistä rautatievaunua ja neljä tuhatta muuta vaunua, hän toteaa neljännesvuosisadan kestäneestä työrupeamastaan.
Jäätyään eläkkeelle Niilo Erola liittyi Vantaan sotaveteraaneihin. Pian hän huomasi, ettei Vantaalla muistettu kuolleita sotaveteraaneja havuseppeleellä niin kuin muualla Suomessa.
— Meistä kaksi lupasi, että puukko pysyy kädessä ja voimme tehdä seppeleitä.
Erola laskee tehneensä vuosien mittaan 600 seppelettä ja käyneensä 350 siunaustilaisuudessa. Luterilaisten lisäksi on ollut ortodoksisia, roomalaiskatolisia ja juutalaisia hautajaisia.
— Hienoimpia siunauspaikkoja ovat olleet Östersundomin kappeli ja Kannelmäen kirkko.
Suunnitelmissa on, että kaatuneitten muistopäivänä 15.5. Vantaalla lasketaan patsaille neljä Niilo Erolan tekemää havuseppelettä.
Veteraanien kevätretki
Veteraanien virkistyspäivää vietetään tiistaina 17.5. Holman kurssikeskuksessa Klaukkalassa. Tervetulleita ovat kaikki vantaalaiset veteraanit läheisineen.
Ohjelmassa on muun muassa pääesikunnan kenttärovastin Seppo Ahosen puhe, Viihdeorkesteri Rytmihäiriön soittoa, yhteislaulua ja ulkoilua sekä lounas ja kahvit.
Osallistuminen, ruokailut ja kuljetukset ovat ilmaisia. Bussit lähtevät liikkeelle kello 9. Paluubussit Holmasta lähtevät kello 15.
- Bussi 1: Korson kirkko – Rekolan kirkko – Koivukylän asema – Asolanväylä – Tikkurilan kirkko – Kuriiritie – Holma
- Bussi 2: Hakunilan kirkko – Tikkurilan kirkko – Ylästöntie – Holma
- Bussi 3: Hämeenkylän kirkko – Askisto, Hirsikuja – Pähkinärinteen ostoskeskus – Karhunkierroksen pysäkki – Rajatorpan ostoskeskus – Myyrmäen asema – Myyrmäen kirkko – Martinlaakson asema, laituri 1 – Holma
Jaa tämä artikkeli: