Pentti Miettinen aikoo tutustua taloon ensin vuoden ja tehdä havaintoja. Jos sitten vielä tuntuu olevan tarvetta uudistuksiin, hän nostaa asian keskusteluun. Kuva: Esko Jämsä
Seurakuntamies astuu yhteisen seurakuntatyön johtoon
Pentti Miettinen pitää kirkkaana mielessään, että yhtymän tarkoitus on tukea seurakuntien toimintaa.
Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Pentti Miettinen, 56, on varmasti hyvä pappi. Hänen seurassaan viihtyy kuin oltaisiin tuttuja jo pitemmältä aikaa. Hän katselee aavistuksen apeana työhuoneensa pöytäliinan hapsuja. Toisaalta häntä vähän harmittaa jättää taakseen hyvin toimiva seurakunta, jolla on edessään suuret muutokset: Sipoon liitosalueet tulevat osaksi Mikaelin seurakuntaa, minkä järjestäminen olisi haastavaa kenelle tahansa kirkkoherralle.
Toisaalta Miettinen pääsee katselemaan seurakuntien elämää ensi vuoden alusta laajemmasta vinkkelistä. Hän nousee yhtymän yhteisen seurakuntatyön johtajaksi, joka vastaa yhtymän koko kaupunkia koskevista tehtävistä. Miettisen huoleksi tulee niitä seurakuntien toimintamuotoja, jotka on katsottu viisaimmaksi keskittää. Näitä ovat erityis- ja vammaisdiakonia, kasvatus ja seurakuntapalvelu, perheneuvonta ja sairaalasielunhoito. Erillisiä työmuotoja ovat Palveleva puhelin, Mustasaaren toimintakeskus ja Lehtisaaren nuorisokoti.
Johtajana Miettinen haluaa muistuttaa itseään ja 115 alaistaan työn perustehtävästä: yhteinen seurakuntatyö on olemassa vain palvellakseen helsinkiläisiä seurakuntia.
– Yhtymän tärkein tehtävä on pitää luukkuja auki seurakuntiin päin, hän linjaa.
Seurakuntia palvellaan keskittämällä toimintoja järkevästi, kuten tähänkin asti.
– Jokainen seurakunta ei voi palkata kuurojen diakonia, joten sellainen satsaus kannattaa tehdä yhdessä, Miettinen konkretisoi.
Hän huolehtii, että kaikki seurakunnat saavat yhtä lailla yhtymän palveluja. Jatkuva kehitystyö on olennaista, jotta toiminta eri aloilla palvelisi paremmin. Meneillään oleva Usko, toivo, rakkaus -kampanja on yksi esimerkki tällaisesta uusien tuulien haistelusta.
Oikeat kysymykset oikeaan aikaan
Omana roolinaan Pentti Miettinen näkee ennen muuta oikeiden kysymysten esittämisen oikeaan aikaan. Keskeisinä keskustelukumppaneinaan seurakuntayhtymässä hänellä ovat eri työalojen johtavat työntekijät sekä seurakuntien kirkkoherrat. Työssä auttaa, että Miettinen on ollut mukana yhtymän keskeisimmissä kehittämishankkeissa useamman vuoden ajan. Hänellä on myös pitkä kokemus järjestöistä, kirkon keskushallinnosta ja seurakunnista Suomessa ja Saksassa.
Johtajalla on aina valtaa, mutta Miettisen mielestä se pitää ansaita työyhteisöltä.
– Valtani riippuu siitä, missä määrin pystyn pitämään esillä aloitteita, jotka auttavat seurakuntia hoitamaan perustehtäväänsä eli palvelemaan, julistamaan ja kasvattamaan. Silloin vallankäyttö suuntautuu oikeaan suuntaan.
– Vallankäytön täytyy olla oikeudenmukaista, avointa, vuorovaikutteista ja vastuullista, Miettinen luettelee.
– Esimerkiksi vastuullisuus edellyttää johtajalta päätösten tekemistä oikeaan aikaan. Vastuullisuus koskee yhtä lailla myös alaista niin, että hänen tulee noudattaa näitä periaatteita.
Johtajuustesteissä Miettinen on saanut luonnehdintoja uudistaja ja muutosjohtaja. Miehen uudistajaluonne tuli esiin muun muassa siinä, että hän kannatti seurakuntien määrän supistamista Helsingissä kahteentoista. Lopullisessa päätöksen mukaan vuonna 2011 alussa Helsingissä on 18 suomenkielistä seurakuntaa 24 sijasta.
Vapaaehtoiset on merkki yhteisvastuullisuudesta
Diakoniaviikolla on soveliasta nostaa diakoniatyö etualalle. Diakonia on luovuttamaton osa kirkon perustehtävää, joka on luonteeltaan hengellinen. Tämä perusasia pysyy Pentti Miettisellä mielessä hyvin, sillä hän kertoo olleensa jo 35 vuotta naimisissa diakonissan kanssa. Itähelsinkiläisenä pappina Miettinen on seurannut läheltä myös diakoniaruokailujen ja ruokapankkien kehitystä.
– Esimerkiksi Myllypuron ruokapankkitoiminta perustuu vapaaehtoisiin, joita työntekijämme sparraavat. Nykyisellä palkatulla työvoimalla ei koskaan päästäisi tällaisiin saavutuksiin. Vapaaehtoisten toiminta kertoo, että suomalaisten yhteisvastuullisuus ei ole hävinnyt minnekään.
Jaa tämä artikkeli: