Seurakuntavaalien erikoisuuksista
Kirkon vaalit ovat muuhun vaalitoimintaa verrattuna lähes kummajaiset. Kiinnostus on luotavissa, niin uskotaan, vain ylhäältä päin. Piispat aloittivat vetoomuksillaan kampanjannostatuksen. Kirkkoherrat jatkavat sitä seurakunnissa viemällä ehdokaslaumansa kättensä alla pari kertaa kauppakeskuksiin.
Valitsijayhdistykset ja ehdokkaat eivät näin erotu toisistaan. Ulkopuoliselle syntyykin helposti se kuva, että seurakuntavaaleissa valitaan kirkkoherralle alaiset eikä työtoverit.
Päätoimittaja Seppo Simola viittaakin pääkirjoituksessaan (K&k 24.9.) siihen, että valitsijayhdistykset eivät erotu selvästi toisistaan. Hänestä vain Tulkaa kaikki erottuu muista. Minä kiinnittäisin huomiota myös epämääräisiin nimityksiin. Mitäpä jos kieltäisimme muita diskriminoivina vaikkapa sellaiset listat kuin seurakuntaväen tai jopa koko seurakuntaväen vaaliliitto.
Simola kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että ”seurakunnat tekevät minkä voivat helpottaakseen äänestämistä ja ennakkoäänestyspaikkoja tuodaan turuille ja toreille”. Hyvä näin, mutta viime kerralla 2010 oli vielä toisin. Silloin mentiin vain lähinnä oppilaitoksiin.
Tuolloin ei viimeisessä vaalilautakuntien yhteiskokouksessa yksikään kirkkoherra tai vaalilautakunnan (muu) jäsen kannattanut ehdotustani ennakkoäänestyspaikkojen lisäämisestä. Kinasimme vielä kokouksen jälkeenkin, ja lopulta sihteeri Hanna Korpijärvi ilmoitti sen olevan mahdollista. Siksi Lauttasaaressa olikin ylivoimaisesti eniten ennakkoäänestyspaikkoja, joita nyt on vielä hieman lisättykin.
Mitäpä jos seurakunnat auttaisivat konkreettisesti valitsijayhdistyksiä sallimalla niiden kokoontua omaa vaalityötään varten kirkon tiloissa? Mitäpä jos kukin valitsijayhdistys saisi jonkin summan vaaliesitteen tekemiseen?
Seppo Väisänen
Lauttasaari
nyt lautakunnan varapj.
Jaa tämä artikkeli: