Helsingin seurakuntayhtymä on päättänyt ostaa vihreää sähköä, joka on tuotettu sataprosenttisesti vesivoimalla. Kuva Imatrankoskelta. Kuva: Juha Tuomi/Rodeo
Seurakuntayhtymä ostaa vihreää sähköä
Ympäristöystävällisyyden kriteerien täyttymisestä on erimielisyyttä.
Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kesäkuussa, että Helsingin seurakuntayhtymä ostaa seuraavalla nelivuotiskaudella vain ympäristöystävällisesti tuotettua sähköä, joka täyttää Suomen luonnonsuojeluliiton Norppaenergia-merkin kriteerit. Sähköntoimittajaksi valittiin kilpailutuksen jälkeen Helsingin Energia ja energianlähteeksi vesivoima.
Pohjana oli kahdeksan yhteisen kirkkovaltuuston jäsenen joulukuussa tekemä aloite siirtymisestä vihreään sähköön. Nyt valtuutettu Mari Stenlund on nostanut esiin kysymyksen päätöksen johdonmukaisuudesta.
– Norppaenergia-merkki takaisi, että sähkö olisi mahdollisimman ympäristöystävällistä. Helsingin Energialle ei kuitenkaan ole myönnetty tätä merkkiä. Päätös on sisäisesti ristiriitainen eikä se ole niin ympäristöystävällinen kuin se voisi olla, Stenlund kritisoi.
Suomen Luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaava Teemu Kettusen mukaan suurin osa Suomessa myydystä ”norppasähköstä” tuotetaan vesivoimalla. Osa siitä tuotetaan Ruotsin puolelta.
Liitto kelpuuttaa vain vanhan, ennen vuotta 1996 rakennetun vesivoiman, koska se ei hyväksy vesivoiman lisärakentamista. Esimerkiksi Suomen suurin vesivoimala, Imatrankoski, on saanut Norppaenergia-merkin. Viimeiset vapaat kosket pitää liiton mukaan säästää luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Koska padot ovat este vaelluskalojen nousulle, Norppa-merkki saattaa edellyttää kalateiden rakentamista.
Lisäksi norppasähkön ostaja maksaa kahdeksan senttiä megawattitunnilta Luonnonsuojeluliiton ympäristörahastoon, jonka varoilla torjutaan voimaloiden ympäristöhaittoja.
Vääntöä kriteereistä
Helsingin Energia myy yksityisille niin sanottua ympäristöpennisähköä, joka on pääasiassa suomalaista tuulivoimaa sekä lisäksi hieman museovesivoimaa Vanhankaupungin voimalasta. Asiakkaita on 5 653.
Suurasiakkaille ”vihreää sähköä” myydään erillisillä sopimuksilla. Jos asiakas haluaa uusiutuvilla lähteillä tuotettua sähköä, Helsingin Energia hankkii sitä, yleensä pohjoismaisesta sähköpörssistä. Helsingin omat voimalat käyttävät energianlähteenään pääasiassa maakaasua ja kivihiiltä.
– Meiltä löytyy vihreää sähköä, mutta ei norppaenergiaa, se on oma tuotteensa, tiivistää ympäristöasiantuntija Rauno Tolonen. Hänen mukaansa ympäristöystävällisen sähkön suosio on kasvanut.
Seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Markku Koskinen ei näe sähkösopimuksessa ongelmaa. Tarjouspyynnöissä on hyödynnetty Luonnonsuojeluliiton norppaenergian kriteerejä ympäristöystävällisyyden määrittämiseksi.
– Valtuustoaloite oli erittäin myönteinen, ja sen perusteella osasimme tehdä suunnatumman tarjouspyynnön. Haluamme edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Siihen me sitouduimme, emme nimenomaisesti norppasähkön ostamiseen, sanoo Koskinen.
– Nähdäkseni Helsingin Energian seurakuntayhtymälle myymä vesivoima täyttää kriteerit, koska se tuotetaan voimaloissa, jotka ovat valmistuneet ennen vuotta 1996.
Sähkötarjouksia tuli neljä. Sopimuksen vuosiarvo on toista miljoonaa euroa, ja ero halvimman tarjouksen ja kokonaan uusiutuviin lähteisiin perustuvan tarjouksen välillä oli vain muutamia tuhansia euroja.
Luonnonsuojeluliitossa epäillään, että kyseinen pörssisähkö ei täytä Norppa-merkin kriteerejä. Sen selvittäminen edellyttäisi ympäristöinventointia.
Teemu Kettusen mukaan ”vihreän sähkön” idea on siinä, että kysynnän kautta syntyy ohjausvaikutusta. Kasvava kysyntä voi parhaimmillaan vaikuttaa monen kymmenen vuoden tähtäyksellä tehtäviin investointipäätöksiin.
Ympäristödiplomia haetaan uudelleen
Helsingin seurakuntayhtymä hakee uudelleen kirkon ympäristödiplomia, jonka kirkkohallitus myönsi yhtymälle vuonna 2005. Diplomi myönnetään neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja sitä on haettava aina uudelleen.
Ympäristödiplomi auttaa seurakuntia kantamaan vastuutaan, kun ne pyrkivät tekemään toiminnastaan vähemmän kuormittavia ratkaisuja. Vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä perustettiin vuoden 2001 alussa.
Jotta diplomin saa, on täytettävä tietyt ehdot. Ympäristöasiantuntija Riina Pelkonen teki pohjaksi ympäristökatselmuksen, jossa hän arvioi seurakuntayhtymän toimintaa ympäristökasvatuksesta aina rakentamiseen saakka.
Pelkosen mukaan ympäristöparannuksia on saatu vuoden 2002 jälkeen aikaan erityisesti siivoustoiminnassa, hautausmailla ja jätehuollossa. Lisäksi yksittäisissä seurakunnissa ja työaloilla on kohennettu merkittävästi ympäristökasvatusta.
Kehittämistä löytyy varsinkin energian- ja vedenkulutuksen vähentämisessä. Henkilökunnalle tulisi saada kattavaa ja säännöllistä koulutusta kulutuksen vähentämiseksi.
Kiinteistöt ja ympäristökasvatus merkittävimmät kohteet
Seurakuntayhtymässä ympäristöseurantaryhmää vetävä Risto Lehto arvioi, että ympäristön kannalta suurimmat parannukset voidaan saavuttaa kiinteistöjen hoidossa ja ympäristökasvatuksessa. Seurakunnissa on levinnyt tällä vuosituhannella uusi ympäristöajattelun tapa, jota Lehto pitää merkittävänä edistysaskeleena luonnon kannalta.
– Seurakuntayhtymällä on vielä kiinteistöjä, joiden energiatehokkuutta parantamalla ja tilojen käyttöä tehostamalla saadaan säästöjä aikaan, Lehto sanoo.
Kaikkia tiloja, kuten esimerkiksi kirkkoja tai muita vanhoja rakennuksia, ei kuitenkaan voida peruskorjaustenkaan yhteydessä saada vastaamaan nykyvaatimuksia.
– Toinen ympäristön kannalta merkittävä työ on yhtymän omien työntekijöiden ympäristötietoisuuden kohottaminen niin, että valintoja tehdessä ympäristö olisi aina yhtenä ratkaisuperusteena mukana. Tähän liittyy myös se arvokas työ, jota jokainen seurakunta tekee omassa toiminnassaan alkaen vaikkapa luontoaiheisista messuista, Lehto sanoo.
Tommi Sarlin
Jaa tämä artikkeli: