null Seurakuntien pop up -tempauksilla tavoitellaan uusia ihmisiä

Keväällä 2015 pastori Marjaana Toiviainen siunasi Alppilan kirkon edustalla seurakunnan vapaaseen käyttöön tarjoamat Luottofillarit matkaan. Polkupyöräpaja toimi kirkolla yhden kesän eikä jatkosta ole vielä varmuutta. Kuva: Pekko Vasantola

Keväällä 2015 pastori Marjaana Toiviainen siunasi Alppilan kirkon edustalla seurakunnan vapaaseen käyttöön tarjoamat Luottofillarit matkaan. Polkupyöräpaja toimi kirkolla yhden kesän eikä jatkosta ole vielä varmuutta. Kuva: Pekko Vasantola

Hyvä elämä

Seurakuntien pop up -tempauksilla tavoitellaan uusia ihmisiä

Seurakunta saattaa tänä päivänä houkutella lenkille, kaljalle tai kokeilevaan messuun. Kriitikoiden mielestä seurakuntien pitäisi pysyä tiukemmin perinteisissä toimintamuodoissaan.

Kirkossa voi ottaa päiväunet, katsoa jalkapalloa ja kirkkoherran kanssa pääsee juttusille oluen äärellä. Tempaukset ovat kaupunkiseurakuntien uutta kulttuuria, jota sekä ylistetään että arvostellaan sekä niiden epäperinteisestä muodosta että pistemäisyydestä.

“Pop up -tempaukset ovat kokeiluja laboratoriossa. Seurakunta vie lenkille, kaljalle, laulamaan virsiä uudella tavalla, syömään tai kertaluonteiseen kokeilevaan messuun. Yhdistävä tekijä on se, että keksitään uusi idea ja otetaan riski”, kuvaa kirkkohallituksen yhteiskunnallisen työn asiantuntija Kari Latvus.

Latvus luotsasi jonkin aikaa Helsingin Alppilan kirkolla kaupunkilaista seurakuntayhteisöä, jossa tehdään uusia avauksia. Kirkolla kokeiltiin muun muassa hofficea, avointa toimistoa, jonne voi tulla kirjoittamaan tai lukemaan.


Pakko keksiä uutta

“Kirkko on helposti virastomainen ja tempauksista se saa lisää päinvastaista energiaa”, hän sanoo. Kirkkohallituksessa on hänen mukaansa tempausten suhteen myönteinen tunnelma. Kirkon päämessusta, sunnuntaijumalanpalveluksesta halutaan pitää kiinni, mutta sen lisäksi uusia ihmisiä kiinnostavat tempaukset ovat tervetulleita. Latvuksen mielestä nyt on kirkossa niiden aika.

“Siellä, missä melkein kaikki kuuluvat kirkkoon, tempauksia ei tarvita. Siellä, missä jäsenmäärä on parinkymmenen prosentin luokkaa, kuten joissakin muissa maissa, tempauksia ei välttämättä edes huomattaisi. Kun kirkkoon kuuluu alle puolet ihmisistä, on myönteinen pakko lähteä uuden kokeilemiseen”, Latvus arvioi.

Kriitikoiden mielestä seurakuntien pitäisi pysyä tiukemmin perinteisissä toimintamuodoissaan ja liturgiassaan. Vuosikymmeniä meillä on kirkoilla urheiltu, tehty käsitöitä ja pidetty muita piirejä ja kerhoja. Nyt toimintaa on myös kertaluonteisesti ja sen muoto vaihtelee.

 

Kun kirkkoon kuuluu alle puolet ihmisistä, on myönteinen pakko lähteä uuden kokeilemiseen." - Kari Latvus

 

Latvus uskoo, että seurakuntien pop up-tapahtumien kritiikki liittyy usein siihen, että halutaan erottaa pyhä ja arkinen, usko ja elämä ja uskovaiset ja muut.

“Tällaisissa tempauksissa ei-uskovaiset tulevat ottamaan oman paikkansa kirkossa. Kriittiset ovat usein niitä jotka haluavat piirtää selvän rajan uskovaisten ja muiden välille”, hän luonnehtii. Hänestä tempaukset voivat tuoda ihmisiä myös jumalanpalveluksiin.

“Jumalalla on kaksi kättä. Tarvitaan kaikenlaista hyvää, kuten yhteisöä ja ruokaa, mutta olisi ongelmallista, jos kirkko jakaisi vain sitä. Tarvitaan myös mystistä pyhän etsimistä. Tempauksissa pyhä usein häviää, mutta niiden arkisuus pehmentää askelta tulla myös messuun.”

Niinpä kirkko on mukana kansalaistapahtumissa, perustaa pomppulinnan puistoon, lainaa rekka-autoa ihmisoikeuskulkueeseen, järjestää turvapaikan hakijoille majoitusta, pistää pystyyn vaatekeräyksen, avaa ovensa penkkiurheilijoille ja kutsuu päiväunille.

Pop up -toiminnasta voi syntyä myös pysyviä käytäntöjä. Alppilan kirkko on tarjonnut tilojaan Hoffice-toimintaan, eli kaikille avoimeen työhuonekäyttöön viime kesästä alkaen. Kuva: Sari Saaristo

Kaupungissa seurakuntaa ei tunneta

Pop-up-tempausten yksi isä on vasta alle vuoden Helsingin Paavalin seurakuntaa luotsannut Kari Kanala. Hän on sekä ideoinut uudenlaisia tapahtumia että antanut alaistensa keksiä sellaisia. Kanala on kotoisin Halsualta, ja työskennellyt pappina ympäri maata ja Eurooppaa. Hänestä kaupunkiseurakunnassa ei voida vain odottaa, että ihmiset löytävät kirkolle, vaan on tehtävä uusia avauksia.

“Meidän kirkkomme on vielä yllättävän maalainen. Kaupunkiseurakunnat ovat erilaisia, ne poikkeavat siitä mihin on totuttu. Kaupungissa meidän täytyy tehdä itsemme tunnetuiksi ja kirkko kohtaamispaikaksi. Tämä ajatus on tullut minulle erityisesti Merimieskirkosta”, hän sanoo.

Kanalan mukaan tempauksilla avataan kohtaamisen mahdollisuuksia. Ihmisillä, jotka tulevat  tapahtumaan, on joskus myös taustallaan huoli tai hengellinen hätä, jonka esiin tuleminen vaatii aikaa ja luottamusta.

“Ei voi mennä syvälle ilman pintaa. Kun ihmiset tulevat kirkon johonkin uuteen tapahtumaan, voidaan ensin touhuta tyhjät pois ja myöhemmin mennä syvemmälle”, hän kuvaa.

Kirkkoon on siksi oltava hänestä mahdollisimman matala kynnys, jotta myös uusia ihmisiä uskaltautuu paikalle. Kysymys ei ole siitä, millaisia jälkiä seurakuntaelämään jää eli syntyykö uutta perinnettä, vaan siitä, syntyykö jälki yksittäisiin ihmisiin.

Kanalan mukaan ihmisten kohtaamisen on noustava kirkossa avainasemaan.

“Ihmiseen jää pysyvä jälki, kun hän kokee, että minua kuunneltiin. Sen jälkeen hänen on mahdollista tulla uudelleen. Laadukkaan kohtaamisen on oltava ihmisten näköinen.”


Mikään inhimillinen ei saa ole kirkolle vierasta

Kirkossa puhutaan paljon yhteisöllisyydestä ja seurakunnasta aktiivisena toimijana. Kanalan mukaan ei riitä että ihmiset saavat osallistua tai että heille jaetaan tehtäviä, vaan kysymys on heistä, heidän elämästään ja siitä, mitä he haluaisivat yhdessä tehdä.

“Kirkossa ei pitäisi olla ammattilaisten esityksiä yleisölle, vaan seurakunnan yhteistä elämää. Saarna esimerkiksi elää omaa elämäänsä kommenteissa, kun siitä tehdään somepäivityksiä.”

Kanalan mielestä suurin uhka maailmassa on yksinäisyys, ja sen murtaminen on seurakunnan ykkösasia.

“Kun ihminen tulee kohdatuksia omana itsenään, hän voi liittyä itseään suurempaan. Tässä pop up-tyyppiset jutut voivat auttaa, voimme tarjota erilaisille ihmisille asioita. Sehän on vähän sama kuin rippileirillä, jossa kaikki hyvä alkaa heittäytymisestä. Kirkkoon kaivataan tekemisen meininkiä”, Kanala miettii.

“Jeesukselle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Sellaista haluan seurata”, hän sanoo.

“Kysyn usein, haluaisinko itse osallistua tapahtumaan jota järjestän. Uskon, että kohtaamalla kirkon väkeä ihmisten ennakkokäsitys voi muuttua: kirkko ei olekaan resiina vaan veturi. Pokemon go kirkoissa oli tästä hyvä esimerkki”.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.