Siivouspäivä-idean äiti. Pauliina Seppälä nauttii yhteisöllisestä luovuudesta. Kuva: Jukka Granstrom

Siivouspäivän äiti poukkoili aikansa

Pauliina Seppälä kannustaa ihmisiä tekemään kaupungista yhdessä yhteistä.

• 26.08.2015 17:10
• Merja Räty

Yhteismaan toimitiloissa käy kuhina Illallinen taivaan alla -tapahtuman aattona. Illallisia järjestävät hakevat Yhteismaalta lainaksi pöytäliinoja ja sponsorin tarjoamia vesipullopakkauksia. Pauliina Seppälä ehtii haastattelun lomassa vastailla myös tulijoiden kysymyksiin, jos toinen yhteismaalainen Tanja Jänicke on puhelimessa.

”Tämä on nyt tällaista härdelliä, kun kuun lopussa on vielä Siivouspäivä. Sitten on taas toisenlaisten hommien vuoro”, sanoo Seppälä, joka selvästi näyttää viihtyvän olossaan.

Seppälä tunnetaan joukkorahoitusyritys Mesenaatista ja Yhteismaasta, jonka suojissa ovat muun muassa Siivouspäivä, Illallinen taivaan alla ja Nappi Naapuri. Kaikki palveluita, joiden tarkoitus on saada ihmiset osallistumaan itse siihen, minkälainen on heidän oma asuinpaikkansa ja ympäristönsä.

Ideoita pulppuavan Pauliina Seppälän polku yhteisöllisyyspalvelujen kehittäjäksi on kulkenut monen mutkan kautta.

”Itsensä etsiminen on leimannut elämääni tosi pitkään. Osin etsiskely on johtunut kasvatuksesta ja muiden odotuksista – niin kuin siitä, että pitää olla hyvä koulussa. Rinnalla sitten ovat kulkeneet omat haaveet luovuudesta ja sen toteuttamisesta”, kertoo Seppälä.

Etsintää monilla poluilla

Niin tuttua: on monia asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa, mutta on vaikea tietää, mikä olisi se ratkaisu, joka kantaisi pisimmälle. Sitten on vain kokeiltava. Niin teki Pauliina Seppäläkin.

”1990-luku oli yhtä poukkoilua opiskelun kanssa. Olin ihan hukassa. Vaikka ajattelin luovia aloja, päädyin opiskelemaan kauppakorkeaan, mutta se ei tuntunut omalta. Aloin opiskella sosiaalityötä ja sitten vaihdoin sosiaalipolitiikkaan ja sieltä sitten valmistuinkin 1990-luvun lopulla. Gradun tekeminen motivoi ja halusin tutkijaksi.”

Mutta ei sekään ollut ihan se juttu, jota Seppälä haki.

”Olin tutkijana, mutta siinä rinnalla myös kirjoittaminen alkoi puskea läpi. Kirjoitin City-lehteen ja sen jälkeen pitkään freenä muihinkin lehtiin. Myös se motivoi, mutta en vain pystynyt tekemään valintaa. Moni asia tavallaan motivoi, mutta ei kuitenkaan täysin.”

Some kokosi palaset

Jos Seppälän 1990-lukua leimasi poukkoilu opiskelupaikoissa, seuraava kymmenluku oli poukkoilua työpaikoissa. Tutkimusta, apurahojen hakua, kirjoittamista, copywriterin töitä nettioppimisfirmassa…

Kaksituhattaluvun puolella Pauliina Seppälä myös sai ensimmäisen lapsensa ja opiskeli Vapaassa taidekoulussa, kaiken muun lisäksi. Sitten irrallisen oloiset palaset alkoivat loksahdella sopiville paikoille, ja monenlaista tehnyt poukkoilija huomasi, että niistä palasista voi tulla hyvä kokonaisuus. Siinä auttoi sosiaalinen media.

”Sosiaalisen median avulla voi pystyttää liikkeitä. Kun tehdään asioita, jotka tapahtuvat suureksi osaksi sosiaalisessa mediassa, se on samalla viestintää ja markkinointia. Siellä syntyy kollektiivista luovuutta.”

Äitiyslomalla Seppälä oli mukana Refugee Hospitality Clubissa, ja myös se osaltaan pani ideamyllyn liikkeelle.

”Yksin tekeminen on raskasta. Sitä en enää halunnut. Olin kehitellyt päässäni monenlaisia ideoita. Kaipasin sitä, että voi tehdä erilaisia juttuja luovasti. Puhuin pitkään joukkorahoituspalvelusta, mutta kukaan ei oikein innostunut. Sitten tuli Tanja, joka innostui. Ja niin syntyi vuonna 2012 Mesenaatti, Suomen ensimmäinen yhteisöjoukkorahoituspalvelu ja Yhteismaa ry.”

Poukkoileva itsensä etsijä löysi paikkansa ja 2010-luku on näyttänyt valoisalta: perheeseen syntyi toinen lapsi ja työ yhteisöllisten hankkeiden parissa alkoi tuntua omalta.

”Tajusin, että näiden juttujen ideoinnissa ja kehittelyssä voin käyttää kauppakorkeassa opittua markkinointia, toimittaja- ja nettikokemusta, sosiaalista mediaa ja luovuutta.”

”Näissä hommissa on monta asiaa, jotka sopivat minulle tosi hyvin, niin kuin se, että on tyhjä pöytä, jolle voi rakentaa oman luomuksensa. Ja on hienoa, että ei tarvitse tehdä yksin. Arvelen, että yksin tekemisen vuoksi väitöskirjanikaan ei ole vielä valmistunut.”

Siivouspäivä syntyi miltei vahingossa

Seppälä sanoo, että ilman muita hän olisi Mesenaatti- ja Yhteismaa-hankkeiden kanssa luovuttanut jo monta kertaa. Uuden rakentamisessa tulee väkisinkin takaiskuja.

”Olemassa olevat rakenteet vaikuttavat aina, eikä uuden asian lyöminen läpi ole ollenkaan itsestään selvää. Monet asiat ovat sujuneet paljon hitaammin kuin olin ajatellut ja tekniikan kanssa on opiskelemista, koska kukaan meistä ei ole sen alan ihmisiä.”

Ideamyllyn on hyvä olla pyörimässä, sillä koskaan ei voi tietää, mihin ihmiset innostuvat mukaan. Ilman suuren joukon innostusta taas ei synny liikettä. Netissä pitää Seppälän mukaan seurata koko ajan, mikä toimii ja mikä ei. Kaikki ei onnistu, vaikka omasta mielestä idea olisi kuinka hyvä tahansa. Sitten keksitään uusia ideoita.

”Siivouspäivä esimerkiksi syntyi melkein vahingossa facebook-päivityksestä, jossa tuskailin, että voisipa viedä ylimääräiset tavaransa vain kadulle, missä niitä voisi kaupitella”, nauraa Seppälä.

Ensimmäinen Siivouspäivä järjestettiin vuoden 2012 toukokuussa, joten perinteitä on jo, ja se leviää vakaasti koko Suomeen.

Yhteismaan hankkeista Nappi Naapuri on vielä kehitysvaiheessa, mutta se on kiinnostanut muun muassa seurakuntia.

”Nappi Naapurin kanssa ollaan oltu vähän hissukseen, sillä sen nettipalvelun pitää toimia todella hyvin, muuten se ei palvele käyttäjiä. Nappi Naapurissa toimiva saitti on se tärkein juttu.”

Ideoita Seppälällä riittää sekä jo olemassa olevien palveluiden kehittämiseen että ihan uusiin juttuihin.

”Olen semmoinen sprintteriluonne. Kun on hetki, jolloin on paljon kaikkea menossa yhtä aikaa, olen kuin huippu-urheilija kentällä ja adrenaliinia riittää”, sanoo Pauliina Seppälä ja arvelee ehtivänsä juomaan kupin kahvia ennen viiden minuutin päästä alkavaa skype-neuvottelua.