Ei huimaa. Minna Siiriäinen osti heinäkuussa yksiön Laajasalosta. Hinnalla olisi saanut melkeinpä omakotitalon Siiriäisen kotikaupungista Mikkelistä. Kuva: Pekko Vasantola
Sijainti, sijainti ja sijainti
Helsingin asuntojen hinnat ovat ennätyksellisen korkealla. Ovatko korkeammat talot osa ratkaisua?
Korkeat hinnat eivät ole ongelma. Ne kertovat, missä halutaan asua. Näin ajattelee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) erikoistutkija Tuukka Saarimaa.
Tarjontaa lisäämällä hinnat voisivat laskea – ehkä. Saarimaan mielestä sitä ei kuitenkaan pidä tavoitella.
– Eivät autovalmistajatkaan ajattele, kuinka monta autoa tarvitaan vuoteen 2020 mennessä, jotta hinnat laskisivat.
Hänen mukaansa maankäyttöä ja rakentamista säädellään liikaa, ja pääkaupunkiin rakennetaan liian vähän, tehottomasti ja hitaasti. Kalleimmille alueille pitäisi rakentaa paljon ja korkeampia taloja.
Kourallinen työsuhdeasuntoja ei auta
Asuntojenhinnat.fi-sivuston mukaan kuluvan vuoden huhti–kesäkuussa vanha osakehuoneisto maksoi pääkaupunkiseudulla keskimäärin 3 942 euroa neliöltä, kun keskimääräinen neliöhinta koko maassa oli 2 466 euroa.
– Ihmiset ovat valmiit maksamaan näitä hintoja. Jos asunnot ovat liian kalliita, ne jäävät tyhjiksi. Hinnat muodostuvat sellaisiksi, ettei kaikkien kannata muuttaa pääkaupunkiin, Tuukka Saarimaa sanoo.
Saarimaan mukaan hyvinvointi ei kokonaisuutena kasva hintoja laskemalla: silloin myyjä häviää yhtä paljon kuin ostaja voittaa. Nykyiset omistajat ja asuntovelalliset häviäisivät ja nettovarallisuus laskisi.
Yksi esimerkki ratkaisuyrityksistä on se, että HUS rakennuttaa pieniä vuokra-asuntoja helpottaakseen henkilöstön rekrytointia.
– Helsingissä kuitenkin asuu runsaasti hoitajia. HUS rakentaa yhden kerrostalon, jonne pääsee murto-osa työntekijöistä. Demokraattisempi ratkaisu olisi maksaa hoitajille parempaa palkkaa, sanoo Saarimaa.
Kaavoitusta ja sääntelyä ohjaa poliittinen päätöksenteko.
– Poliitikoilla ja virkamiehillä ei ole intressejä tehdä tonttikaupoista kaupungille kannattavia, koska varallisuus ei ole heidän omaansa. Päinvastoin, heidän kannattaa suosia itseään lähellä olevia tahoja ja äänestäjiään edullisilla vuokra- tai myyntisopimuksilla, Tuukka Saarimaa katsoo.
Paitsi rakentamista, myös vanhan asuntokannan käyttöä ja asunnon vaihtoa säännellään Saarimaan mukaan liikaa. Keinoihin kuuluvat varainsiirtovero ja Hitas-sääntely, jonka tarkoituksena on tarjota kohtuuhintaista omistusasumista kaupungin tonteilla. Kaupunki valvoo hintatasoa, ja asunnoissa on määritelty hintakatto.
Hitas-tuotanto on hiipunut
Suurin valtuustoryhmä kokoomus haluaa luopua Hitas-järjestelmästä. Järjestelmä on hiertänyt jo pari vuosikymmentä osaa asukkaista ja päättäjistä.
– Hitasilla ei ole enää todellista merkitystä, koska niitä asuntoja valmistuu hyvin vähän, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava (kok) sanoo.
Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto (ATT) on suurin Hitas-rakennuttaja. Hitas-tuotanto on romahtanut vuoden 1995 huippuvuoden 1 532 asunnosta, mutta parhaillaan niitä rakennetaan Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Siellä kohtuuhintaiset asunnot ovat erittäin haluttuja.
Rautavan mielestä sääntely on tehotonta ja Hitasin merkityksen korostaminen pelkkää populismia. Tarvitaan lisää kilpailua ja tonttitarjontaa. Tuoreessa asumisen ja maankäytön suunnitelmassa on kirjattu 7 000 asunnon tuotantotavoite vuosittain.
Vasemmisto on puolestaan perinteisesti kannattanut hintojen sääntelyä sekä sosiaalista asuntotuotantoa.
VTT:n Saarimaan mukaan sosiaalinen asuntotuotanto on ylimitoitettua, koska se on tappiollista kaupunkilaisille ja sattumanvaraisesti kohdennettua: kaikki eivät saa samalla tulotasolla kaupungin vuokra-asuntoa, ja Hitas-asunnot arvotaan hakijoiden kesken.
– Olisi helpompaa antaa raha suoraan asumistukena ihmisille.
Kivinokan virkistys- ja kesämaja-alue ja Talin golfkenttä pitäisi Saarimaan mielestä varata pikimmiten asuntotuotantoon.
– Vähintään pitäisi kertoa, miten paljon kaupunki menettää niissä vuokratuloja.
Yksiö omakotitalon hinnalla
26-vuotias Minna Siiriäinen muutti heinäkuussa ensimmäiseen omistusasuntoonsa.
Siiriäinen muutti viime syksynä Helsinkiin työn perässä Mikkelistä. Hän on valmistunut restonomiksi ja työskenteli ravintola-alalla, mutta sai vakituisen työpaikan pankista. Alan vaihto kiinnosti. Lisäksi työmahdollisuudet ovat Mikkelissä rajalliset.
Ensimmäinen koti pääkaupungissa oli VVO:n 47 neliön vuokrakaksio Haagassa, vuokra 900 euroa. Takuuvuokra sentään oli tavallista pienempi. Siiriäisen mielestä ei ole järkevää kartuttaa vuokranantajien omaisuutta, vaan mieluummin maksaa omaa. Asunnon ostopäätös syntyi lopullisesti kesäkuussa.
– Hain torstaina asuntolainaa ja kävin samana päivänä katsomassa asuntoa työpaikan lähistöllä. Ihastuin siihen. Sain lainapäätöksen seuraavana päivänä ja tein saman tien tarjouksen.
Siiriäisen ensimmäinen oma koti on 29 neliön yksiö Laajasalossa, 70-luvun kerrostalossa. Putkiremontti on edessä parin vuoden päästä.
– Ympäristö on kaunis ja vehreä, keittiö uusittu ja siisti. Eikä suurempaa remonttia tarvitse heti alkaa tehdä.
Hinta oli 130 000 euroa, mikä on paljon Mikkelin hintatasoon verrattuna.
– Siellä asuvat kaverit saavat lähes omakotitalon samalla rahalla.
Eniten asuntovelkaa on Uudenmaan ja Ahvenanmaan asukkailla. Velallisia on hieman yli puolet asuntokunnista, ja kaikkein velkaantuneimpia ovat nuoret aikuiset. Yli 200 000 euron velat oli viime vuonna 135 680 taloudella.
Juuri voimaan tulleen lain mukaan pankki saa myöntää lainaa asunnon hankintaan enintään 90 prosenttia hinnasta. Asunnon ostajalla on oltava vähintään 10 prosentin omarahoitusosuus tai vakuuksia. Ensiasunnon ostajalla omarahoitusosuuden täytyy olla vähintään viisi prosenttia.
Siiriäistä ei velan määrä hirvitä:
– Ei, kun vaihtoehtona on maksaa kallista vuokraa.
Jaa tämä artikkeli: