Ostopäätös. Kaarina Widerholm valitsee langan tyttärentyttärensä kaulahuiviin. Kuva: Natalia Baer
Silkkilankaa ja suklaata
Nyt kulutetaan rennommin kuin viime lamassa. Itse tekemistä ja itseensä sijoittamista arvostetaan.
Vihreän vyyhdin kauppias Lea Oksanen punnitsee kädessään sadan gramman kerää käsinkehrättyä silkkilankaa. Se on Hakaniemen hallissa sijaitsevan lankakaupan kalleimpia tuotteita.
– Luksuslangat käyvät kaupaksi aivan normaalisti. Eräs asiakkaani sanoi tekevänsä aiempaa pienempiä asioita, mutta kalliista langasta.
Kerä maksaa 16,80 euroa, ja se riittää Oksasen mukaan piskuiseen kaulaan kiedottavaan asustehuiviin. Vähän reilumpaan malliin menee helposti kaksi kerää.
Kaupan myynti on laskenut Helsingin seudulla rajusti viime vuoden syystalvesta alkaen. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä myynti supistui jopa 17 prosenttia edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Lasku jatkui kesällä.
Oksasen myynti on kuitenkin hiukan kasvanut taantuman aikana. Kylmät säät ja paras neulomissesonki ovat vasta alkamassa.
– Syksy näyttää tosi hyvältä.
Lankojen menekki ei yllätä Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professoria Liisa Uusitaloa. Sille on kaksi syytä:
– Itse tekemistä harrastettiin 90-luvun lamassa, ja nyt taas neulotaan, leivotaan ja tehdään puutarhaa.
Toisaalta aitoutta, luonnonmukaista elämää ja järkevää tekemistä haettiin Uusitalon mukaan jo ennen laskusuhdannetta.
– Kyse on pitkästä trendistä.
Yksi neuloo huvikseen silkkisen iltalaukun, toinen lämmikettä tositarpeeseen, koska villasukat ovat kalliimpia kaupasta ostettuina.
Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Anu Raijas on analysoinut suomalaisten viime laman aikaista rahankäyttöä.
– Hyvää oloa haetaan taas pienistä, kotona tapahtuvista asioista.
Laulutuntien kysyntä lisääntyi
Laulunopettaja Maarit Perssonin kännykkä on soinut tänä syksynä tiuhaan. Kohta viisi vuotta Kulosaaressa toimineeseen laulukoulu Il Cantoon ei ole ennen ollut vastaavaa tunkua.
– Taantuma on tuonut selvästi lisää oppilaita. Laulutunteja kysytään joka päivä. Moni sanoo haluavansa ottaa aikaa itselleen, koska töissä on raskasta.
Yksityisessä laulukoulussa saa 45 minuuttia henkilökohtaista opetusta 36 eurolla. Lukukausi maksaa 480 euroa. Maksukykyiset viisikymppiset miehet ovat koulussa uusin ryhmä.
Persson arvioi, että viitisen prosenttia vanhoista oppilaista on lopettanut taantuman aikana talousvaikeuksien vuoksi.
– Vaimo on käynyt laulutunneilla, kunnes mies on saanut lopputilin. Opiskelija on ilmoittanut, ettei hänen vanhemmillaan ole enää varaa kustantaa jokaviikkoista laulutuntia, ja alkanut käydä kerran kahdessa viikossa, Persson kuvaa.
Markkinoinnin professorin Liisa Uusitalon mukaan ihmiset haluavat nyt virkistäytyä ja pitää huolta itsestään. Hän arvioi esimerkiksi kuntosalit ja ulkoilupalvelut taantuman voittajiksi.
Erikoiskaupan Liiton toimitusjohtaja Tiina Oksala vahvistaa, että urheilukaupan ja terveystuotekaupan myynti on plussan puolella. Taantuma ei ole juuri näkynyt vaatekaupassakaan. Pääosa muista erikoiskaupan toimialoista on painunut miinukselle.
Pieni rasia tuoresuklaata
Ihmiset haluavat aina hemmotella itseään. Kun rahaa on vähän tai tulevaisuus epäilyttää, mielihyvää haetaan pienistä ja edullisista ostoksista kuten kukista, muodikkaan värisistä sukkahousuista tai muutamasta konvehdista.
Suklaapuoti Kaakaopuuhun saa Kampin keskuksessa jonottaa ruuhka-aikaan aivan kuten ennenkin.
Toimitusjohtaja Joke Hindryckx kertoo, että belgialaiselle tuoresuklaalle riittää yhtä paljon ostajia kuin noususuhdanteessa. Kertaostot ovat kuitenkin pienentyneet.
Asiakas, useimmiten keski-ikäinen nainen, satsaa keskimäärin 10 euroa konvehteihin tai kahviin ja kakkupalaan.
– Pienten hemmotteluasioiden myynti on kasvanut, mutta isojen suklaapakettien ja yritysostosten määrä on nyt olematon.
Raijas Kuluttajatutkimuskeskuksesta kertoo, että suklaa maittoi viime lamassakin.
– Pienet ylellisyydet säilyvät lama-aikana, mutta tuskin kuitenkaan kasvavat euromääräisesti, professori Uusitalo täydentää.
Pahempaakin on koettu
Kulutus on pysynyt tässä taantumassa vahvana. Toista oli 90-luvun lamassa, jolloin muutkin kuin työttömäksi jääneet vähensivät rahankäyttöään. Törsääminen ei kuulunut asiaan, koska osa kansasta voi huonosti.
– Enää ei ole sellaista henkeä, Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Liisa Uusitalo tulkitsee.
Hänen mukaansa töiden loppuminen on pienempi järkytys kuin ennen. Uusitalo uskoo suomalaisten alkavan tottua siihen, että globaalissa markkinataloudessa laskusuhdanne merkitsee joidenkin lomauttamista ja irtisanomista.
– Kaikki vertaavat nykyistä tilannetta 90-luvun lamaan. Ajatellaan, että pahempaakin on koettu. Ihmiset odottavat laman päättyvän nopeasti, ja niin saattaa käydäkin, jos odotukset heijastuvat kulutuksen kasvuna.
Jaa tämä artikkeli: