Sinä riität

Sinä riität

Usko on lepoa / vähemmän suoritteita / enemmän läsnäoloa. Usko on luottamista / vähemmän hätäilyä / enemmän hyvyyden huomaamista.

Piispa Irja Askola puhuu Pyhän kanssa piilosilla -kirjassaan uskosta, rakkaudesta ja avarasta armosta. Kirja sisältää paitsi runoja myös otteita Askolan puheista, saarnoista ja kirjoituksista vuosilta 2010–2013. Kirjan lämpimät kuvat ovat peräisin porvoolaisen taidemaalarin ja papin Christer Åbergin töistä.

Piispa Askola käyttää runoissa runoilijan vapautta, kun hän käsittelee uskoa. Usko on hänelle lopulta hyvin yksinkertaista jäämistä jonkin suuremman voiman, Jumalan, käsiin. Jumala välittää ihmisestä ja on läsnä kaikessa. Jumala haluaa, että me luodut välittäisimme toisistamme.

Tämän rinnalla uskon sanallinen selittäminen tai tarkka muotoilu on runoilija Askolalle toissijaista. Usein määrittelyihin on liittynyt myös alistamista, ankaruutta ja hylkäämistä. Askolan mukaan Henki on ”tottunut liikkumaan vapaasti autiomaissa ja vetten päällä”.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua kirkosta. Päinvastoin: Kirkko tekee luovuttamatta töitä, / jotta armo tuoksuisi siellä / missä julmuus sen selätti. // Se kuljettaa Jumalan hymyä sinne, / missä ilo on muuttunut irvistykseksi / ja arki käy yli kestokyvyn.

Piispana Askola vakuuttaa, että ihminen riittää omana itsenään, vaikka maailma vakuuttaisi muuta. Ihminen kuuluu aina yhteisöön, kotiin, jonka läheiset ihmissuhteet ja kirkko muodostavat.

Tommi Sarlin
Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla. Kirjapaja 2014, 54 s.

Jaa tämä artikkeli: