Sinä tuntematon
Kosminen vilu. Arkijärki ei käsitä, mitä on taivaan takana. Kuva: Kimmo von Lüders / Pictorium

Kosminen vilu. Arkijärki ei käsitä, mitä on taivaan takana. Kuva: Kimmo von Lüders / Pictorium

Sinä tuntematon

Tuntuu uskomattoman hyvältä, ettei kukaan meistä voi oikeasti sanoa tuntevansa sinua, tietävänsä mitä tahdot tai olevansa varma siitä, voiko sinusta edes käyttää sellaista sanaa kuin ”tahto”.

Sinä olet kaukana, kaikkien mittojemme tuolla puolen. Jos katson alkukesän vaalealle yötaivaalle, tiedän avaruuden jatkuvan äärettömiin ja laajenevan tavalla, jota minun on vaikea ymmärtää. Kosminen vilu alkaa hiipiä taivaalle kurkkivan jäseniin.

Samaan aikaan sinä olet lähellä. Hengität meissä. Tunnet omasi ja tiedät, mistä hän tulee ja mitä kantaa mukanaan, mitä piilottelee ja mistä ei ole vielä edes tietoinen. Sinä näet, miten helposti hän unohtaa ja laiminlyö itsensä ja mitä hänestä voi ehkä vielä tulla.

Sinä tuntematon, etäällä ja kuitenkin niin lähellä. Kumarran sinua, odotan sinua. Sinä luot ympärilläni elämää, virtaat kaikessa ja kaiken läpi.

Sinun lähelläsi ei ole pelkoa, sillä sinä olet rakkaus, merkitys ja vapaus. Sinulla on hyvän isän kasvot.

Sinä annat vapauden, sinä itse olet vapaus. Et antaudu määritelmiin ja oppeihin, et suostu meidän ymmärryksemme kokoisiin muotteihin. Etkä varsinkaan vallan käytön välineeksi.

Hyvä Jumala, kaikkien ihmisten isä. Anna minun kulkea elämäni läpi vailla pelkoa. Pahana päivänä auta muistamaan, että sinä et petä etkä väisty. Rohkaise suljettujen ovien edessä kuulostelemaan, kutsuuko jokin toinen suunta.

Jokaisena päivänä avaa mieleni juhlimaan elämän ainutkertaista mahdollisuutta mitään siitä kieltämättä tai mitään siitä torjumatta.

Marja Kuparinen

Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala
Väri: valkoinen
Valo: kuusi kynttilää
Tekstit: Ps. 95: 1–2, 6–7, Job 37: 21–24 tai Saarn. 8: 16–17, Ef. 4: 1–6, Joh. 15: 1–10

Jaa tämä artikkeli: