Apua Ebola-alueelle. Juha Tapio ja Kirkon Ulkomaanavun kuvausryhmä vierailivat keväällä Bon kaupungissa, joka on nyt pahimpia ebola-alueita. Osa Nenäpäivä-varoista ohjataan sinne sairauden vastaiseen kamppailuun.
Sinä voit auttaa yhtä ihmistä
Juha Tapio tajusi Sierra Leonessa, että häviävän pieni osa maapallon ihmisistä elää niin kuin me suomalaiset.
Laulaja ja lauluntekijä Juha Tapio kävi keväällä Sierra Leonessa Kirkon Ulkomaanavun kuvausmatkalla Nenäpäivä-lähettilään tehtävissä. Sierra Leonessa kuvattiin inserttejä marraskuun 7. päivänä televisioitavaa Nenäpäivä-show’ta varten.
Tapio vietti päivän kahden katulapsen kanssa. Noin 13-vuotiaiden Abdulin ja Fodayn lempinimet kadulla olivat ”Rotta” ja ”Luoti”, mikä kertoo selviämistaistelun kovuudesta.
”Heidän pitää aamulla ensimmäiseksi miettiä, mistä saisi ruokaa. Illalla pitää löytää jokin nukkumapaikka. Edellisen yön he olivat nukkuneet hylätyssä kioskissa. Se kosketti syvältä, koska omat poikani ovat 12- ja 9-vuotiaita.”
Pojat olivat katuelämän koulimia, koko ajan varuillaan ja tilanteen tasalla. Tapiolle selvisi, että kadulla ei kannata omistaa mitään. Abdulilla oli ollut varavaatteet, mutta ne varastettiin, ja samalla hän sai puukosta reiteensä.
”Fodayn aarre oli pieni matkaradio. Siitä me kuuntelimme musaa joutohetkinä”, Juha Tapio muistaa hymyillen.
Kymmenen päivän matkalla Juha Tapio ehti nähdä, miten maa ja ihmiset olivat raunioituneet vuosina 1999–2002 riehuneessa sisällissodassa. Kokonainen sukupolvi jäi ilman vanhempia, ja katulapsia on tuhansittain.
Erityisen järkyttävää oli lapsisotilaiden käyttö. Lapset huumattiin pelottomiksi ja tunteettomiksi. Nuo lapset ovat nyt täysi-ikäisiä ja joutuvat elämään väkivaltaisten muistojensa kanssa.
”Tapasimme parikymppisen Bernadetten, jonka perheen kapinalliset tappoivat. Komentajan vaimo poimi silloin 6-vuotiaan tytön lemmikikseen. Myöhemmin tytöstä koulutettiin komentajan henkivartija, joka pakotettiin pahoinpitelemään ja tappamaan.”
Nyt Bernadette opiskelee räätäliksi Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulussa. Se on hänelle keino saada itsekunnioituksensa takaisin, elättää itsensä ja tulevat lapsensa.
”Myös Abdul ja Foday on saatava kouluun. Heillä on toivoa, sillä heidät tiedetään jo. Siellä on aikuisia, jotka haluavat auttaa.”
Entä ne tuhannet muut katulapset? Miten heidän käy?
”Jos katsoo koko kuvaa, siinä äkkiä lannistuu. Mutta olen nähnyt, että vaikkapa Sierra Leoneen annettu roponen tekee tehtävänsä. Se auttaa jotain pientä poikaa tai tyttöä siellä ja samalla hänen perhettään”, Juha Tapio sanoo.
Vaikka kuvausryhmä näki ja kuuli rankkoja asioita, matkalla oli myös hauskaa. Kuvauksien välillä kuvausryhmä viihdytti kylän lapsia, ja lapset opettivat Tapiolle laulujaan.
”Pelailimme jalkapalloa ja tanssimme letkajenkkaa eli letkistä, jonka nimi taipui pian muotoon ’Let’s kiss!’”
Viime aikoina 5,6 miljoonan asukkaan Sierra Leone on noussut uutisiin ebola-epidemian vuoksi. Keväällä taudista ei näkynyt merkkejä.
”Tuntuu kohtuuttomalta, että tämäkin vielä iski Sierra Leoneen.”
Juha Tapio on varma, että matkan kokemukset näkyvät hänen musiikissaan.
”Tapaamani ihmiset ovat häkellyttävän urheita esikuvia kaltaiselleni huitelijalle, joka pitää etuoikeutettua asemaansa itsestään selvyytenä.”
9.11. saakka jatkuvalla Nenäpäivä-kampanjalla kerätään varoja kehitysmaiden lasten hyväksi. www.nenapaiva.fi
Jaa tämä artikkeli: