Koti jouluasussa. Pirjo Ikävalko hankkii kotiinsa kuusen omaksi ilokseen ja valmistaa itselleen jouluruokia. Hän on ollut monena jouluna töissä, mutta tänä vuonna hän matkustaa Itä-Suomeen tapaamaan sukulaisia ja ystäviä.
Sinkun omat joulut
Pirjo Ikävalko viettää 53. jouluaan tuttuun tapaan ilman puolisoa tai lapsia.
Tekstit Tarja Kivimäki
Kuva Sirpa Päivinen
Jos jouluaatto on työpäivä, joulun tunnelma on Pirjo Ikävalkon mielestä käsin kosketeltava työvuoron loputtua iltapäivän sinisenä hetkenä. Julkinen liikenne päättyy, kaupat sulkevat ovensa ja kaupunki hiljenee. Kotiin tultua on jouluinen olo. Pirjo nauttii hyvästä, itselleen kattamastaan ateriasta viineineen.
Pirjo Ikävalko on asunut koko aikuisikänsä yksin eikä hänellä ole lapsia. Hän ei ole koskaan tuntenut erityistä halua äidiksi, mutta myöntää sen mahdollisesti johtuvan siitäkin, ettei isäkandidaatiksi sopivaa miestä ole tullut vastaan. Sen sijaan hänellä on veljen lapsia ja omia kummilapsia. Toki takana on seurustelusuhteitakin; viimeisen päättymisestä on vierähtänyt tosin jo vuosia.
Pirjo ei tunne olevansa yksinäinen ja viihtyy sinkkuna. Hänellä on sukulaisia, ystäviä ja harrastuksia. Pisimmillä lomilla, kuten kesällä ja joulunaikaan hän kaipaisi kuitenkin rinnalleen läheistä ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa, matkustaa ja harrastaa.
– On minua vanhaksipiiaksikin kutsuttu, ja aikoinaan se loukkasi.
Tuttuja ovat myös utelut, mikset ole mennyt naimisiin. Se ärsyttää.
– Eihän kukaan kysy sitäkään, miksi joku menee naimisiin – suurista avioeroluvuista huolimatta.
Pirjon elämä on mallillaan yksinkin. Ja toisaalta: kaikkien avioliitossa olevien elämä ei ole. Pirjo lukee, ui, tapaa ystäviä, käy elokuvissa ja välillä myös seurakunnan tilaisuuksissa. Niissä käy huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä, eli siellä ei hänen kokemustensa mukaan liiemmälti ole mahdollisuuksia tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Tanssimisesta Pirjo pitää ja osallistui jokin aika sitten paritanssikurssille, mutta tanssilavoille hän ei toistaiseksi ole tohtinut lähteä.
– Valmistelen joulua mielelläni enkä ole tuntenut tarvetta paeta sitä ulkomaille, missä voisi olla vaikea päästä joulun tunnelmaan. Lapissa hankien keskellä voisin kyllä viettää joulua.
Pirjo Ikävalko hankkii kotiinsa Mellunmäkeen kuusen omaksi ilokseen ja valmistaa itselleen jouluruokia. Myös piparien leipominen on perinne. Joulu ja sen markkinointi lämpöisenä perhejuhlana ei häntä ahdista.
Sen sijaan joulun odotus käynnistyy hänestä liian aikaisin kaupoissa. Jouluun ladataan markkinoinnin yllyttämänä kasapäin odotuksia ja toiveita. Television ja lehtien joulumainokset kauppaavat kaikille Onnellisen Perheen Fanny ja Aleksander -tyyppistä joulua, vaikka totuus on usein toisenlainen lapsiperheissäkin. Pirjolle joulunodotus alkaa Jouluradion Hoosiannasta ensimmäisenä adventtina.
Sosionomiksi aikuisiällä kouluttautunut Pirjo Ikävalko on työskennellyt kymmenen vuotta dementiaryhmäkodissa vanhusten parissa. Työ on vuorotyötä, ja monet joulut ovatkin menneet työssä. Se on sopinut yksineläjälle hyvin.
– Ehkä se osittain on työhön pakenemista, hän sanoo.
Joulun tunnelman tavoittaa työpaikallakin. Asukkailla käy paljon vieraita, ja jotkut pääsevät itsekin vierailuille. Kuusi, jouluherkut ja yhdenkin lahjan avaaminen tuovat iloa asukkaille, joille ei välttämättä ole elämässä enää paljon odotettavaa. Henkilökunta huolehtii siitä, että jokaista asukasta muistetaan – niitäkin, joita kukaan muu ei muista tai käy katsomassa.
Sinkun joulussa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse käydä riitoja siitä, kumman sukulaisten luo mennään milloinkin. Eikä kutsua velvollisuudesta kylään puolison sukulaisia. Jos Pirjolla on vapaata töistä, kuten tänä jouluna, hän suuntaa joulupyhiksi Itä-Suomeen, ensin iäkkään äitinsä luo Pieksämäelle.
– Äiti asuu yksin, eikä hänellä ole montaa joulua enää edessä.
Samalla hän tapaa myös veljiensä perheitä sekä hyvän ystävänsä, jota matkustaa tapaamaan Kuopioon. Jos joulu kuluu Helsingissä, aattoaamun joulupuuro syödään ystävättären perheen kanssa. Tällöin ohjelmaan kuuluu myös kirkko, esimerkiksi aattohartaus.
Seurakunta voisi hänen mielestään tarjota jouluohjelmaa myös tavallisille yksinasuville. Syrjäytyneille yksinäisille järjestetään Hurstin joulu.
– Sinne voisin hyvinkin mennä avuksi jonakin jouluna, suunnittelee Pirjo.
Jaa tämä artikkeli: